Hyvän olon Saivo
Saan olla yksin. Saan tehdä työtä. Saan käyttää käsiäni ja näen heti, mitä saan aikaiseksi. Olen pukeutunut hyvin, sillä ensimmäiset ötökät ovat saapuneet tänne. Muut eivät niitä huomaa, mutta minä huomaan heti. Ne rakastavat minua. Suoristan välillä rankani ja hengitän. Juon raikasta vettä ja jatkan taas. Kukaan ei tule juttelemaan minulle. Rikkaruohoterapiaa! Oivallan, miten ihana …
Olen järkyttävän tyytyväinen tähän viikkoon! Olo on hyvä, olen edennyt oman suunnitelmani mukaan ja onnistunut lähes täydellisesti. Täydellisesti ei tarvitse onnistuakaan. Paino on pudonnut ja olo on heti parempi. Olen juonut reilusti raikasta vettä ja se saa aineenvaihdunnan liikkeelle. Olen löytänyt rytmin ruokailuihini, mikä on jo muutaman päivän jälkeen johtanut siihen, ettei tarvitse koko ajan …
Juhlaviikonloppu. Neljät lakkiaiset. Vaatteet kiristää. On tullut maistettua aika montaa eri kakkua, suolaista ja makeaa. Pikkuleipiä, jos jonkin sorttisia. Toinen toistaan kauniimpia ja makeampia, sokerisia ja rasvaisia suupaloja. Ja nyt, kun kerran olen syönyt muutenkin niin paljon, niin onko se nyt niin vaarallista, jos vielä tuosta ostan Pätkiksen – oi, sitä saa nyt vielä suurempana …
Voi ihmisen lasta. Sitä ottaa päähän ja harmittaa, hermo on tiukalla ja tympäisee. Milloin mistäkin asiasta. On liian paljon töitä tai liian vähän töitä. On liian vähän rahaa ja liian paljon asioita, joita haluaisi tehdä, muttei koskaan voi. On sekamelska paitsi omassa huushollissa, myös syvällä sisällä, omassa sydämessä. Kuljemme jaksamisemme äärirajoilla ja pelkäämme, että milloin …
Ehditkö juttelemaan? Näin hän aloittaa puhelunsa. Miksi edes vastaisin, jos en ehtisi. Lähtökohta on jo se, että minulla on kiire. Onko minulla? Pitäisikö olla? Tuo aikamme vitsaus, kiire. Pitäisi sitä ja pitäisi tätä, mutta kun ei oikein olisi aikaa. Mutta tärkeille asioille on aina aikaa! Minun korvaani kiire on aika negatiivinen sana. Helposti jää jotakin …
Sain maistaa sitä, mitä halusin. Sain kokeilla, miltä tuntuu olla oman onnensa seppä. Sain kulkea omaa, pienen pientä polkuani tiheässä metsässä melko vaihtelevissa olosuhteissa. Sain kokea onnen hetkiä ja epätoivon tilanteita. Sain onnistua ja epäonnistua. Ja voi, miten lyhyeksi matkani tällä kertaa jäi. Vain muutaman viikon mittaiseksi. En kuitenkaan aio purkaa matkalaukkuani. Jätän sen auki huoneeseeni. …
Tuo suomen kielen kaunein sana. Sana, jonka lapsi yleensä oppii ensimmäisenä. Sana, jonka moni kuolinvuoteellaan lausuu viimeisenä. Hänkin, joka ei tunne ketään, eikä muista mitään, saattaa kuitenkin muistaa äidin. Äiti. Meillä jokaisella on joku suhde äitiin. Jokainen meistä on idusta punottu jonkun äidin kohdussa. Jokainen meistä on joku äiti maailmaan saattanut, usein kivun kautta synnyttänyt. …
Mitä valta on? Näkymätöntä. Yläpuolella olevaa. Sellaista, jota en voi hallita. Vai voinko sittenkin? Vallasta tulee mieleen hallinto, kuninkaat ja hallitsijat. Entä jos joku menettää vallan? Miltä se tuntuu? Valtaa ilmenee kaikkialla. Minulle, ”kapiaisen kakaralle” valta näyttäytyi yhteen aikaan marssivina osastoina. Puolustusvoimissa valta on jopa merkitty hihaan ja paidankaulukseen. Valta kotona Äitinä olen oikein ”vallan kahvassa”. Oleellista ei …
Sain sen omin silmin nähdä, kun 5-vuotias tyttäreni oppi eilen ajamaan polkupyörällä. Kieli keskellä suuta hän yritti ja yritti. Välillä harmitti, kun kaikki ei sujunutkaan täydellisesti. Mutta mikä ilo, kun hän koki onnistuvansa! Se, mistä tykkää, on tärkeää. Jos tykkää pyöräilystä apurattaiden kanssa, tykkää siitä vielä enemmän ilman apurattaita. Taito ei tule ilmaiseksi. Eikä sitä …
Minä olen ”listaihminen”. Rakastan tehdä erilaisia listoja. Samalla, kun teen listoja, tulen jäsentäneeksi, miltä tulevaisuuteni lähipäivinä tai -viikkoina näyttää. Minulla on tapana tehdä erilaisia listoja. On henkilökohtaisia asioita ja työasioita, on tärkeitä asioita ja erittäin tärkeitä asioita, on kiireellisiä asioita ja ei niin kiireellisiä asioita. Minulla on myös erivärisiä kyniä, joilla teen luetteloita ja vaikka …