Hyvän olon Saivo
Hän miettii, miksi toinen täällä valon lapsi on… Olen kuin uusi ihminen. Mieli on parempi, kuin aikoihin. Väsymys ja vetämättömyys ovat tipotiessään. Osaan iloita arjen pienistä ihmeistä. Kivennäisvedestä ja mansikasta. Ruusun oksasta. Tunnen, miten saan energiaa vihreästä väristä. Rakastan kesää! Rakastan valoa! Rakastan! Vain muutama lämmin, aurinkoinen päivä – ja olen kohoamassa pilviin. Aurinko on …
Voi, mitkä vappujuhlat meillä oli! Olen nauttinut viikonlopusta ystävien kanssa. Kaikki meni hyvin siihen saakka, kunnes sain vatsapöpön oululaisesta ruokaravintolasta. Söimme pikkusiskon kanssa samat annokset ja molemmat sairastuimme. Muut, jotka söivät eri ruokaa, ovat kunnossa. Tuo pöpö vei voimat toden teolla. Mutta voin olosuhteisiin nähden hyvin. Elämä opettaa hiljaa kävelemään. Isä tuli hakemaan minua Oulusta …
Sinä kevään lapsi, aprillipäivän poika, täytit viikonloppuna 66 vuotta. Haluan onnitella sinua jokaisesta vuodesta! Sinä et halua syntymäpäivälahjaasi käärittynä paperiin. Et myöskään halua, että sinulle ostetaan mitään. Niinpä syntymäpäiväsi aamuna äänitin sinulle laulun. Se laulu oli lahja ja tämä kirjoitus on se paperi, johon lahjan käärin. Sydän täynnä kiitollisuutta Olen niin kiitollinen siitä, että olen …
Muistatko, Isä kun viime vuonna näihin aikoihin kirjoitin sinulle juhlakirjoituksen 44. isänpäiväsi kunniaksi? Päätin kirjoitukseni lauseeseen: Mutta mistä olen eniten kiitollinen? Siitä, että olet aina uskonut minuun! En meinannut uskoa silmiäni, kun luin Jenni Pääskysaaren ja Mikko Kuustosen yhdessä kirjoittaman kirjan Isän tyttö, tytön isä. Siinä Mikko Kuustonen toteaa: ”Ehkäpä isän tärkein tehtävä on uskoa …
ASENTOOOOO! – LEPO! Tämän komennuksen minä olen kuullut niin monta kertaa. Ensin otetaan oikein yliryhdikäs, jäykkä asento, kantapäät yhteen ja kaikki lihakset jännitetään. Silmämunatkin pullistuvat päässä. Ja hetken päästä se muutetaan levoksi. Käskystä. Vain pienellä jalan siirrolla, hengittämisellä ja ryhdin löysäämisellä muutetaan asento levoksi. Miten pieni ero onkaan levolla ja asennolla. Lepo. Mitä se oikein …
Jos on kokenut ihmeellisen illan, niin eikö silloin ole kokenut myös ihmeen? Olen saavuttanut unelmani. Olen lausunut ääneen toiveeni ja näin suuria asioita alkoi tapahtua. En koskaan tule unohtamaan aprillipäivää 2016. Tuntuu, kuin olisin syntynyt tätä varten. Isäni tyttäreksi, lasteni äidiksi. En rakasta mitään niin paljoa kuin tulemista onnistuneen seikkailun loppuun – paitsi uuden seikkailun …
Juhlakirjoitus 44. isänpäivän kunniaksi. ”Sinä olet isin pieni lintu”, sanoit ja otit minut syliin. Sinä puristit minua niin, että tunsin sinunkin pakahtuvan. Sinun ruskeat silmäsi lauloivat minulle satua ja katsoivat minua lempeästi. Sinun suuret kätesi kääriytyivät ympärilleni ja silittivät minua. Isin pieni lintu, se minä olin. Mietin lapsuuteni maisemaa ja kotia ja pohdin, missä minulla …
Kaikki värit tulipunaisesta kirkkaan keltaiseen, lämpimät ruskeat sävyt ja tuoksu, mikä tuoksu! Pihlaja valmistautuu laskemaan punaisen leninkinsä nilkkoihin ja paljastaa kohta alastoman kehonsa. Luonto valmistautuu lepoon, että se jaksaa taas keväällä kukoistaa. Ruska. Mies, jolla ei ollut isää Hän kertoi minulle isästään. Hän kertoi, miltä tuntui, kun isää ei ollut. Hän jutteli, kuin ystävälle siitä, …
”Harriet, tulepa katsomaan! Ikkunalaudalla on talitintti!” Kiiruhdan makuuhuoneeseen. ”Aprilliä!” – Isä huudahtaa. Menin lankaan. Kikatamme isän kanssa. Hän kaappaa minut syliinsä ja kutittaa kainalosta. On vuosi 1979. Olen 7-vuotias, eli saman ikäinen, kuin tyttäreni nyt. Nyt hän tekee saman aprillipilan tyttärelleni Huldalle. Mikään ei ole muuttunut ja kaikki on muuttunut. Historia toistaa itseään. Isäni on …