Lauluista iloa – lauluista voimaa

Jos on kokenut ihmeellisen illan, niin eikö silloin ole kokenut myös ihmeen? Olen saavuttanut unelmani. Olen lausunut ääneen toiveeni ja näin suuria asioita alkoi tapahtua. En koskaan tule unohtamaan aprillipäivää 2016. Tuntuu, kuin olisin syntynyt tätä varten. Isäni tyttäreksi, lasteni äidiksi. En rakasta mitään niin paljoa kuin tulemista onnistuneen seikkailun loppuun – paitsi uuden seikkailun aloittamista.

Lähtikö kaikki jo siitä, kun 2015 aprillipäivänä julkaisin isälleni syntymäpäiväkirjoituksen? Kirjoitus oli koskettanut ihmisiä. Sen lopussa siteerasin Aappo I. Piipon tekstiä: Kerrohan, isä oi, onko pyöreä maa… Tasan vuosi kirjoituksen julkaisemisen jälkeen sain laulaa isän ja tyttäreni kanssa tämän laulun! – Eikö se ole ihme?

LC Ronjat asialla

Syksyllä minua kutsuttiin Ronjiin, uuteen naisleijonaporukkaan. Sain kuulla idean konsertin järjestämisestä. Joku oli keksinyt pyytää isää solistiksi ja minustakin se ajatus kuulosti mahtavalta. Isä ei ollut pitkään aikaan laulanut Rovaniemellä ja tiesin monien haluavan kuulla hänen lauluaan. Heti alusta saakka tiesin, että juuri tuo Isä ja lapsi -kappale kuuluisi illan ohjelmistoon. Mitkä muut laulut yhdistävät meitä? Niitä ryhdyin miettimään. Päätimme pitää konsertin aprillipäivänä ja sekin järjestyi omaan kotikirkkoon – eikö se ole ihme? Päivä oli vielä isän syntymäpäivä, jolloin hän täyttäisi 65 vuotta!

Pieniä ihmeitä

En melkein uskaltanut lausua ääneen toivetta siitä, että molemmat tyttäreni laulaisivat konsertissa. Mutta tein sen silti. Vielä harjoituksissa nuorempi tyttäreni laittoi tiukasti huulet kiinni ja vain pelleili mikrofonin kanssa. Mutta konserttipäivänä kun oli hänen vuoronsa, hän käveli tyynen rauhallisesti alttarille ja aloitti laulunsa. Se oli ihme. Jos nuppineula olisi tipahtanut lattialle, olisin kuullut sen äänen – niin hiljaa

kaikki kuuntelivat hänen lauluaan. Huldalla oli korvatulehdus molemmissa korvissa ja hän on ollut yli kuukauden kipeä. Mutta hän pystyi laulamaan oman kappaleensa hienosti, tekstiin ja melodiaan keskittyen. Se oli ihme.

Minua jännitti ehdottaa isälle ja soittajille omia kappaleitani esitettäväksi. Tein senkin. Ja läheltä piti, etten keksinyt pyytää jotakin ulkopuolista juontajaa konsertille – mutta se ajatus kaatui pian. Olin päättänyt yhdistää lauluihin tarinaa omasta elämästämme. Sen tarinan tunnen parhaiten itse.

Rovaniemellä on valtavasti tapahtumia kevätkaudella. Konserttejakin on lyhyen ajan sisään monia ja niissä soittaa ja laulaa toinen toistaan kuuluisampia tähtiä. Kilpailemme myös muiden tapahtumien kanssa, esimerkiksi pilkkikilpailujen ja hiihtotapahtumien – jopa kotisohvat kutsuvat ihmisiä tänä aikana, jossa napin painalluksen päässä on tarjolla elävää musiikkia monenlaisilla estradeilla esitettynä.

Kitaristi Olli Pylkkänen oli ensimmäisenä mielessäni, kun kipinä konsertista syntyi.

Kysyin häntä mukaan ja hän innostui heti. Myös muiden soittajien kokoaminen onnistui helposti. Lopullisessa kokoonpanossa olivat myös Petri Nurmela, Tarja Alakörkkö ja Henry Haahti. Emme koskaan olleet soittaneet ennen yhdessä ja teimme heti jotakin ainutlaatuista.

Ronjat kun ryhtyvät johonkin, niin siinä ei juuri jää kysyttävää kenellekään. Tavoite on selvä. Haluamme palvella. Haluamme auttaa. Valitsimme viisaasti hyväntekeväisyyskohteeksi omaishoitajat. Systemaattinen, ammattimainen myyntityö alkoi Ronjan päivänä helmikuussa ja myimme ennakkoon 498 lippua – eikö se ole ihme?

Loppuunmyyty konsertti

Ihmiset tulivat ja ostivat lipun. Heitä tuli niin paljon, että lopulta suntio laittoi ulko-oveen lapun: TÄYNNÄ! Eikö se ole ihme? Kun seisoin mikrofoni kädessäni alttarilla ja katsoin ihmisten lämpimiä katseita ja hymyjä, sydämeni valtasi lämpö. Vaikka sakastissa kävelin edestakaisin hermostuksissani, sain lavalla rauhan tehdä oman työni mahdollisimman hyvin. Se oli ihme.

Ja kun konsertti oli meneillään, pystyin nauttimaan soittamisesta, laulamisesta, tarinoista. Kävin läpi elämäni etappeja aivan lapsuudesta tähän päivään saakka. Ja olen kuullut, että monet muutkin olivat tehneet niin. Laulut puhuttelivat heitä. He miettivät omaa elämäänsä laulujen kautta.

Matkan varrella oli monia tärkeitä tapahtumia, jotka edesauttoivat kaiken onnistumista. Löysimme ihanan Susanna Välimäen, joka kuvitti ajatukseni käsiohjelmasta ja julisteesta. Pidimme konserttia esillä Ronjien verkostossa, kukin omalla tärkeällä paikallaan. Tempauksissa puhuimme konsertista ja synnytimme kiinnostusta – ja teimme koko ajan hyvää, mm. saaden mukaan sponsoreita, jotka halusivat lahjoittaa lippuja eteenpäin. Saivon blogissa julkaisin erään omaishoitajan tarinan ja ihana matkalaukkumies pääsi konsertissa eturiviin! Onnistunut viestintä eri kanavissa sai aikaan toivotun lopputuloksen. Marko Niemelän juttu Rollofoni -palstalla sai viimeistään ihmiset vakuuttuneeksi siitä, että nyt kirkossa on konsertti, jota ei kannata jättää väliin.

Musiikki rakkauden välittäjänä

Isälläni on rakkaus musiikkiin. Hän antoi sen minulle. Ja minä annoin sen tyttärilleni. Tämä ihmeiden ilta jää varmasti myös tyttärieni mieleen ikuisiksi ajoiksi.  Itse asiassa koko illassa oli kyse rakkaudesta. Omaishoitajien rakkaudesta läheisiinsä, ihmisten rakkaudesta musiikkiin, minun rakkaudesta isääni ja tyttäriini ja Ronjien rakkaudesta palvelemiseen.

Haluan edelleen tavoitella suuria unelmia. Seuraava unelmani on, että saan hengelliset lauluni levylle. Haluan laulaa näitä lauluja ja kertoa tarinoita niiden syntymiseen liittyen. Aika näyttää, pystynkö ylittämään kaikki esteet unelmani tiellä ja elämään tämän todeksi. Sitä kautta löytyy elämän tarkoitus ja suunta. Eikö se ole ihme, että oivaltaa jotakin näin suurta?

Minä uskon, että konsertti onnistui myös siksi, että niin moni rukoili sen onnistumisen puolesta. Konsertti oli osoitus rukouksen voimasta ja itsessään rukousvastaus. Yksi tärkeä asia oli myös se, että saimme kirkkoon monta sellaista ihmistä, jotka eivät siellä yleensä käy. Ja heilläkin oli siellä hyvä olla. Palautteen määrä on yllättänyt kaikki.

Sydän täynnä kiitollisuutta palaan arkeeni elämäni suurimmasta juhlahetkestä. Määrittelin itse gradussani elämyksen näin: Elämys on ihmiselle merkityksellinen kokemus, joka koskettaa ja jää mieleen. Tämä konsertti oli ihme. Suuri ihme. Ja minä kiitän Sinua siitä.