Hyvän olon Saivo
Voi meitä ihmisen lapsia. Vaadimme itseltämme usein liikaa. Vai onko se työnantaja, joka vaatii? Vai kilpailu? Monet kokevat, että joutuvat kiirehtimään, että ehtivät tekemään tarvittavan määrän töitä. Juuri se voi olla suurin stressin aihe – aika ei meinaa riittää. Toiset saavat aikaiseksi, niillä ns. hommat vain tapahtuu. Silti heillä harvoin on sellainen tilanne, että on …
Urheilijalla takapenkin kartanlukija on se, joka menestyksen hetkellä taputtaa olkapäälle sanoen: Kyllä minä tiesin, että sinä pärjäät! Nämä häviävät maisemista alta aikayksikön silloin, kun on alamäki tai menee huonosti.
Itsekin kuuluun niihin, joiden vanhemmat toteavat, ettei minua ole kasvatettu. Olen siis kasvanut ihan kasvattamatta tällaiseksi kuin olen. Vanhempani eivät ole ymmärtäneet kasvatuksesta tuon taivaallista ja silti he ovat onnistuneet vahvistamaan minussa niitä puolia, joissa ovat nähneet minun olevan lahjakas.
Maanantai. Muistatko sellaisen kuvan, jossa Karvinen seisoo yövaatteet päällä, yömyssy silmillä, kahvikuppi kädessään aivan unenpöpperössä? ”Pitäisin maanantaista, jos se alkaisi vähän myöhemmin” – lukee kuvatekstissä. Minkälainen maanantai sinulla on tänään? Olisitko halunnut nukkua pitempään? Minä olen päättänyt, että tämä maanantai antaa minulle paljon! Tämä on uuden viikon ensimmäinen päivä. Omaehtoinen oppiminen on mahdollista. Jos itse …
Joskus ihmisiä karkeasti jaotellaan sen perusteella, miten he suhtautuvat myyntiin. Kuka on myyjä? Käsi ylös! Minä. Minä olen niitä, jotka nostavat kätensä, kun kysytään: Kuka on myyjä. Olen aina pitänyt itseäni myyntihenkisenä, suhtaudun myyntiin intohimoisesti. Paitsi että nyt minua pelottaa. Ensinnäkin olen nyt synnyttänyt myytäväksi jotakin omaa. Olen käyttänyt yritykseni ja sen palvelujen tuotteistamiseen valtavasti …
Mitä tehdessä aika menettää merkityksensä ja koet sellaisen flown, jolloin melkein unohdat syödä? Mikä saa sinut yhä uudelleen ja uudelleen innostumaan? Mitä tehdessä sinun ei tarvitse miettiä, saatko jotakin aikaiseksi?
Kateus toimii hiljaisella ja salakavalalla tavalla. Juuri kukaan sitä kokeva ei tunnusta sitä ääneen, joten olemme vaikealla maaperällä parantaessamme sen aiheuttamia haavoja. Kateutta on helpompi huomata muissa, kuin itsessään.
Ensinnäkin inspiraatiota ei kannata odottaa, sitä ei välttämättä tule. Liikkumista ei kannata jättää inspiraation varaan. Eikä senkään varaan kannata laskea, että liikunnan jälkeen olo aina olisi hyvä. No mitä sitten? Ihminen ei voi pitää itseänsä niskasta kiinni loppuelämäänsä. On väärin soimata itseään huonosta itsekurista – sekään ei johda mihinkään, eikä saa aikaan mitään pysyvää. Kaiken ei tarvitse välttämättä olla kivaa. Liikkuminen ei edellytä liikunnallisuutta. Liikkuminen edellyttää sitä, että päättää lähteä liikkeelle.
Koen olevani ammattikasvattaja. Sen lisäksi olen myös äiti. Se, että saan olla äiti, on minulle maailman kunnianarvoisin titteli. Mikään muu yksittäinen asia ei ole vaikuttanut minuun niin paljon, kuin äitiys. Siinä näen omat kipupisteeni ja siinä koen parhaimmat onnistumiseni. Siksi ja siihen liittyen haluan kertoa kasvatusfilosofiastani. Lapsuudessa skaalautuvin muutos Olen aina ollut kiinnostunut lapsesta. Lapsessa …
Ihminen on kyllä merkillinen olento. Hän haluaa muuttua ja ei halua muuttua. Hän haluaa muutosta, eikä halua muutosta. Hän kärsii muutoksesta ja nauttii siitä.