Elämässä on aina joku kesken

ASENTOOOOO! – LEPO! Tämän komennuksen minä olen kuullut niin monta kertaa. Ensin otetaan oikein yliryhdikäs, jäykkä asento, kantapäät yhteen ja kaikki lihakset jännitetään. Silmämunatkin pullistuvat päässä. Ja hetken päästä se muutetaan levoksi. Käskystä. Vain pienellä jalan siirrolla, hengittämisellä ja ryhdin löysäämisellä muutetaan asento levoksi. Miten pieni ero onkaan levolla ja asennolla. Lepo. Mitä se oikein …

Viestintä on tärkein työelämätaito

Minkä tahansa menestystarinan takana on onnistunut viestintä. Kun projekti on sujunut ja on aika ojentaa kukkia, on päivänselvää, että viesti on mennyt perille. Aplodit eivät ole edes laantuneet, kun joku jo kuiskaa, että tämä täytyy tehdä uudelleen. Näissä tilanteissa viestintää ovat olleet toteuttamassa kaikki ne, jotka ovat tämän onnistuneen tapahtuman saaneet aikaiseksi. Me yhdessä onnistuimme. …

Lauluista iloa – lauluista voimaa

Jos on kokenut ihmeellisen illan, niin eikö silloin ole kokenut myös ihmeen? Olen saavuttanut unelmani. Olen lausunut ääneen toiveeni ja näin suuria asioita alkoi tapahtua. En koskaan tule unohtamaan aprillipäivää 2016. Tuntuu, kuin olisin syntynyt tätä varten. Isäni tyttäreksi, lasteni äidiksi. En rakasta mitään niin paljoa kuin tulemista onnistuneen seikkailun loppuun – paitsi uuden seikkailun …

Intohimona kirjoittaminen

Sain valtavasti palautetta viime maanantain blogistani, jossa kerroin matkalaukkumiehen tarinan. Hän ja hänen perheensä ovat olleet kovasti ajatuksissani koko viikon. Se rakkaus, joka tuossa perheessä asuu, on käsin kosketeltavaa. Se näkyy ja tuntuu. Tuollaisen kirjoituksen jälkeen on vaikea saada kiinni seuraavan viikon aiheesta. Kysyin mieheltäni, että mistä voisin kirjoittaa tällä viikolla. Hän ehdotti, että mitä …

Erään omaishoitajan tarina

He katsovat toisiaan lempeästi silmiin. Istuvat kahden keittiön pöydän ääressä nauttien kupposesta kahvia yhdessä. Sanaton hymy ja kosketus olkapäälle. Heillä on niin paljon, kun heillä on toisensa. Yhdessä he ovat kiivenneet mäen jos toisenkin päälle – toinen toistaan tukien he ovat saavuttaneet pienet etappinsa tällä matkalla, jonka nimi on elämä. He tiesivät heti, että näin …

Menestys on hyvinvoinnin sivutuote

Minä olen niitä, jotka uskon huippu-urheilun oppien soveltuvan kenelle tahansa, joka haluaa kehittyä. Esittelen teille Aki Hintsan kokonaisvaltaisen hyvinvointimallin sellaisena kuin sen näen luettuani Oskari Saaren kirjoittamaa kirjaa Voittamisen anatomia. Oskari Saarikin sanoo kirjan olevan hyvinvoinnin lyhyt oppimäärä, joten tämä kirjoitukseni on vielä paljon vähemmän. Pintaraapaisu. Mutta osta kirja, tai lainaa se. Suosittelen! Miksi kirjan …

Voittamisen anatomiaa tohtori Akin avulla

Olen kuudentoista vuoden päästä kuusikymppinen. Aika utopistinen ajatus. Kun mietin kuusitoista vuotta taaksepäin, on aika mennyt kuin hujauksessa. Ei ole yhdentekevää, millaisia päiviä elämme. Jos edes elän kuusikymppiseksi, minulla on noin 5800 päivää jäljellä. Eikö se ole aika vähän? Millaista elämää elän kuusikymppisenä? Siis vain 5800 päivän päästä. Haluan olla läheisessä kanssakäymisessä rakastamieni ihmisten kanssa. …

Usko, tahdo jotain, niin se kerran tapahtuu!

Iloitsin siitä, että sain olla mukana Moolin luennolla, jolla Tampereen yliopiston dosentti Marja-Liisa Manka otti tiikerinloikan kohti työniloa. Se loikka tuntuu vieläkin luissa ja ytimissä asti. Luento päättyi runoon, josta minun sydämeeni jäi elämään yksi lause: Usko, tahdo jotain, niin se kerran tapahtuu! (Lauri Viita) Mistä sinä iloitset työssäsi? Monilla on asiat niin kovin huonosti …

Jos iloitsemme pienistä asioista, voimme iloita useammin

Ankeus. Olemme luultavasti äidinmaidossa jokainen saaneet pisaran sitä. Kansallisaarteemme ankeus nostaa päätään aika ajoin. Silloin, kun rahat ovat vähissä, tunnemme pienuutemme konkreettisesti. Silloin, kun olemme liian väsyneitä ja lihavia tai epäonnistumme jossakin. Työt eivät maistu, motivaatio on nollassa ja harmittaa niin vietävästi. Välillä näyttää siltä, että juuri meidän kädessämme on kaikkein huonoimmat kortit. Ensin täytyy …

Minun paastoni

Elämässä on paljon turhaa. Kun avaan kodissani minkä tahansa kaapin oven, voisin aivan hyvin luopua suuresta osasta kaappien sisällöstä. Olemme keräilijäkansaa, mutta miksi? Hankimme koko ajan lisää asioita. Lisää ruokaa, lisää vaatteita, lisää tavaroita, vaikka edellisiä on vielä jäljellä. Entä, jos luopuisimme ylimääräisestä? Pidättäytyisimme turhan hankkimisesta ja yksinkertaistaisimme päiviemme kulkua. Luopumalla ylimääräisestä saisimme lisää tilaa, …