Intohimona kirjoittaminen

Sain valtavasti palautetta viime maanantain blogistani, jossa kerroin matkalaukkumiehen tarinan. Hän ja hänen perheensä ovat olleet kovasti ajatuksissani koko viikon. Se rakkaus, joka tuossa perheessä asuu, on käsin kosketeltavaa. Se näkyy ja tuntuu. Tuollaisen kirjoituksen jälkeen on vaikea saada kiinni seuraavan viikon aiheesta.

Kysyin mieheltäni, että mistä voisin kirjoittaa tällä viikolla. Hän ehdotti, että mitä jos kirjoittaisin tarinan kirjoittamisen vaikeudesta. Ei hassumpi aihe. Se sai minut ajattelemaan, että mistä aiheeni oikein syntyvät. Mistä ajatukset oikein putkahtavat päähäni? Aiheutanko niitä itse, vai tulevatko ne esiin itsekseen?

Mä mistä laulun aiheet saan?

Kirjoittaminen on kutsumukseni. Rakastan sitä. Minulle se on väline siirtyä mielikuvituksessani toiseen maailmaan. Se on ajatusten jäsentämistä, oppimista. Kirjoittaminen saa minut ymmärtämään sen, mitä ajattelen.

Kun istuin kirjoittamaan tätä tarinaa, minulla ei ollut harmainta aavistustakaan, mitä tänään syntyisi. Silti minun oli synnytettävä joku teksti, sillä olen päättänyt julkaista joka maanantai klo 7. Kun järjestän itseni joka viikko tähän tilanteeseen, että kirjoitan ja julkaisen, samalla harjaannun tässä taidossa. Kirjoittamaan oppii kirjoittamalla ja saamalla palautetta.

Ajattelen. Saan ideoita. Pidän mukanani muistikirjaa, sillä jos en laita hyvää ideaa ylös, unohdan sen. Minun on heti paikalla kirjoitettava ajatus muistiin. Kirjoitan muistiinpanoja myös kirjoja lukiessani. Tarvitsen ajatuksia myöhemmin ja voin hyödyntää niitä sitten esimerkiksi juuri näissä teksteissä. Onneksi kännykässä on sovelluksia, kuten Perfect recorder – tai muistilapputoimintoja, jotta ajatuksia voi tallentaa myös sinne.

Usein jonkun asian jäsentämisvaiheessa haastattelen lapsiani, sillä heidän ajatuksissaan asustaa viisauden siemen. Lapsella on luovan ajattelun kyky, jossa ei ole kahleita ja rajoja. Lapsi uskaltaa ihmetellä ja tuo keskusteluissa usein esiin asioita, jotka ovat oleellisia, mutta joita ei itse tulisi ajatelleeksikaan. Lapseni ovat minulle suuri innostuksen ja oivalluksen lähde.

Haluan kirjoittaa sydämeni kyllyydestä

Se, että teen asioita, joista pidän, saa voimaan minut hyvin. Kun kirjoitan, niin kirjoittaminen itsessään palkitsee minua. Haluan kirjoittaa joka päivä. Suurin haaveeni on, että joskus voisin keskittyä intensiiviseen kirjoittamiseen vaikkapa puolen vuoden ajaksi. Parasta kirjoittamisessa on, että saan palautetta. Iloitsen, jos joku saa minun tekstiäni lukemalla jäsennettyä omia ajatuksiaan. Iloitsen tunteista, joita saan lukijoissa liikkeelle, olipa kyse sitten ilosta tai surusta.

Jos sinulla on ajatus, josta toivoisit minun kirjoittavan, niin kerrothan siitä minulle!

Kiitos sinulle, lukijani! Ilman sinua en kirjoittaisi.