Kukista kaaos

Mitä kaikkia kiloja ihminen voi karistaa? Mikäli naistenlehtien otsikoita on uskominen, nyt on kesäkilojen karistamisen aika. Tai lomakilojen. Joulun jälkeen karistetaan joulukiloja, talven jälkeen kaamoskiloja. Oli miten oli, minä iloitsen siitä, ettei minun tämän kesän jäljiltä tarvitse karistaa kesäkiloja! Alku –matkan oivalluksiin kuuluu se, etten laihduta. Päinvastoin. Yritän päästä ikuisesta laihduttamisesta eroon ja olen katkaisemassa …

Välitilinpäätös Alku -taipaleelta: 11 kiloa vähemmän minua!

Mitä sinulle on tapahtunut, ystävä kysyy vastaan tullessaan. Hymyilen, koska keksin heti, että hän huomaa minun kapeamman olemukseni. Sinä säteilet, sanoo toinen. Millä sinä olet laihduttanut, kysyy kolmas. Olen lopettanut laihduttamisen, tuumaan. Huomaan, että suhde ruokaan on alkanut muuttua. Mitä on tapahtunut? Olen 11 kiloa hoikempi kuin alkukeväällä. Välillä tuntuu, ettei tapahdu mitään – mutta …

Maistiainen Alku -taipaleelta

Peilistä katsoo tyytyväisemmät kasvot. Kapeammat kasvot, hymyilevät silmät. Siitä, kun lopetin laihduttamisen ja ryhdyin ystäväksi Laihdutuskierre -nimisen mörköni kanssa, on nyt kahdeksan viikkoa. Silloin kirjoitin suositun Sarjassamme tunnustuksia ja uusi Alku -tarinan. Nyt kävin puntarillakin ihan vain siksi, että tiedän missä mennään. Paino on pudonnut 9,5 kg! Mitä on tapahtunut? Oppia ikä kaikki. Tajusin, että …

Mitähän intuitio tähän sanoisi?

Ihmisellä on tarve perustaa toimintansa tosiasioihin. Hän haluaa järkeillä ja etsiä vastauksia loogisesti päättelemällä. Mutta sitten tulee omituinen tunne. Ikään kuin pieni sisäinen ääni kuiskuttelisi korvaamme jotakin. Jostakin saamme varmuuden siitä, että näin täytyy tapahtua, näin minun on tehtävä. Mistä sitten puhutaan, kun puhutaan intuitiosta? Asta Raami on tehnyt Aalto-yliopistoon väitöskirjan intuitiosta. Hänen mukaansa intuitioita …

Täydellisyydentavoittelun ja häpeän liitto

Millainen on täydellinen nainen? Millaiset kasvot hänellä on? Entä vartalo? Yhden mielestä hänen täytyy olla vaalea, toisen mielestä tumma. Kyllä täydellisellä naisella täytyy olla ruskeat silmät! Vai sittenkin vihreät? Riittääkö, että nainen on oma itsensä ja hän sellaisenaan on jonkun toisen mielestä täydellinen? Vai onko onnellinen ihminen täydellinen ihminen? Eihän sellaista olekaan, täydellistä ihmistä. Mutta …

Kohti uusia nöyryytyksiä!

Elämä on ihmeellistä. Ihminen on niin kokonaisvaltainen otus, että kun meneillään on joku uusi asia, se vie valtavasti tilaa ajattelukapasiteetistamme. Se, mitä ajatuksissamme työstämme, valtaa kaiken ajan, jonka sille annamme. Samalla sitoudumme muutokseen yhä paremmin ja tiiviimmin. Mutta mihin oikein olen matkalla? Täydellistä elämää ei ole ja elämäni on hyvää jo nyt. Olen matkalla hyvään …

Paino on voimaa, ylipaino YLIVOIMAA

Kannatti tulla kaapista! Kannatti ottaa syliin mörkö nimeltä laihdutuskierre ja tehdä tunnustuksia laihdutushistoriastani. Olen saanut paljon palautetta; neuvoja ja tukea, hyviä vinkkejä eri reittejä pitkin. Kymmenet ihmiset ovat kertoneet minulle oman tarinansa, kiitos jokaisesta yhteydenotosta! Monet ovat kiittäneet kirjoituksesta. Tarinaani ollaan samaistuttu. Blogikirjoitus on ollut yksi suosistuimmista, muutamaa vaille 7000 on lukenut sen. Jostakin se …

Sarjassamme tunnustuksia ja uusi Alku

Nyt hävettää. Nolottaa niin vietävästi. Kun oikein vedin keuhkot täyteen ilmaa ja litistin vatsaani, sain hädin tuskin toppahousut jalkaan. Kaksi vuotta sitten ostetut toppahousut eivät mene viereenkään. Mutta viime vuonna ostetut ovat sellaista joustavaa mallia. Luojan kiitos. Entä laskettelumonot sitten? Miten ne voivatkin olla niin vaikeita laittaa jalkaan! Aika noloa. Minä, jolla yleensä on kaikki …

Yy, kaa ja lähtee nyt!

Minä olen minä – vaikka voissa paistaisi. Minä olen minä, vaikka kuinka kehittyisin. Vaikka oppisin uutta, olen minä. Vaikka laihtuisin, olen minä. Vaikka tekisin mitä työtä, olen minä. Vaikken tekisi mitään, olen silti minä. Vaikka välillä tuntuu, että minun täytyy muuttua, niin ei se ole totta. Ei täydy. Kesti kauan oivaltaa tämä. On aivan huippua …

#ARMOA2017!

Jotain on pahasti pielessä, sillä olen joka ikinen uudenvuodenpäivä tässä samassa tilanteessa. Joulukuu on hyökännyt kimppuuni järein asein. Se oli sonnustautunut parhaimpaan pikkujouluvarustukseensa, mukanaan makeimmat suklaaherkut kultaisiin, rapiseviin papereihin käärittynä. Niitä se yksi kerrallaan tarjoili minulle kuin salaa. Ja minähän nautiskelin, suurimman osan itseltänikin huomaamatta. Suklaan lisäksi rakastan tuoreita, rapeita joulutorttuja. Luumuhillolla, totta kai. Pahinta …