Kesämuisto Kivimäestä

Lepoa. Omaa aikaa. Mansikoita. Aikaa ajatella. Sitä on minulle LOMA. Kun mietin lomaa, kuljen ajatuksissani Hämeenkyröön. Ajattelen serkkujani Peppiä, Katia, Satua ja Annua ja muistelin lapsuuteni kesiä. Isäni oli erityisesti kesäisin aika paljon keikoilla ja minä sain aika usein viettää kesiä Hulda-mummon luona ja tätini Liisan perheen luona Kivimäessä. Olin aina useita viikkoja heillä ja siitä tuli minulle kesäkoti. Tätini miehen Reijon nimesin jopa kesäisäksi! …

Rakkauden laki muuttaa kaiken

Viikon teema on rakkauden laki. Eikö laeista juuri tule mieleen säännöt, joita tulee noudattaa? Rakkauden laki ikään kuin velvoittaa meidät rakastamaan. Rakkaus onkin teon sana. Se ei ole pelkkä tunne, se on päätös. Pitkässä parisuhteessa tämä näkyy selvästi. Siinä rakastavaiset päättävät yhdessä rakastaa, vaikka. Rakastaminen on tahtotila. Silloin mitataan miestä tai naista, kun jaksaa rakastaa …

Olet tässä

Tuijotan taulua. Olet tässä – se sanoo minulle. Tiedän sen kyllä sanomattakin. Tässä olen, enkä muuta voi. Mutta missä minä olen? Jään miettimään olemista. Joskus ajattelen, että sitten, kun minulla on aikaa, voin vain olla. Mitä sitten teen silloin, kun minulla ei ole aikaa? Lakkaanko olemasta? *** Olet tässä. Oleminen edustaa staattisuutta, hitautta, tuottamattomuutta. Jos …

Jäähyväispuhe Asemapäällikölle

Kohtaamisia ja eroja, niitä mahtuu elämään. Nyt yksi aikakausi on päättynyt, kun päiväkotielämä jää meidän osaltamme taakse. Julkaisen tässä jäähyväispuheen, jonka pidin Asemapäällikön päiväkodin kevätjuhlassa.   On pitkä matka tähän päivään, kun kuopuksemme Hilda jättää eskarivuoden taakseen. Vuodesta toiseen olen tässä kevätjuhlassa ihmetellyt, miten selviän juuri tästä päivästä – juuri näistä juhlista. Yhteiseen taipaleeseen on mahtunut paljon. …

Ihana valo!

Ilo tulvii sisään ikkunasta – valo saa minut iloiseksi! Maapallo käänsi pitkästä aikaa pohjoisen puoliskonsa aurinkoa kohti. Näin taas pienen ihmeen, kun ruipelosta ruskeasta oksasta pullahti päivässä esiin tuuheat, vihreät lehdet. Odotin toukokuuta melkein vuoden ja pitkä odotus meinasi ahdistaa sydäntä. Elämä elpyi, kun toive täyttyi. Aurinko – minä niin kaipasin sinua! Pieni pessimisti sisälläni pelkää, …

Uusia ystäviä – uusia näkökulmia!

Arki. Välillä se täyttyy rutiineista ja päivät alkavat muistuttaa toisiaan. Samanlaisia aamuja, samanlaisia päiviä ja illatkin kuluvat saman kaavan mukaan. Yhtäkkiä elämä muuttuu. Saamme vieraita toisesta maasta. Saamme olla heidän kanssaan, puhua ja jakaa ajatuksia, samalla saamme harjoitella toista kieltä. Menee vain pari päivää, kun huomaa illalla ajattelevansa englanniksi. Oikein tuntee, kun aivot joutuvat tekemään …

Mitä mahtaa miettiä kuvan mies?

Iloa ikä kaikki

Minua harmittaa, etten itse tullut jutelleeksi vanhempieni, puhumattakaan isovanhempieni kanssa tarpeeksi heidän elämästään. Niin monta kysymystä jäi kysymättä. Kyllä muisteleminen on tärkeää, pitäisi enemmän vielä järjestää tällaista. (Timo Urponen 14.5.2016) Ylisukupolvisuus on tullut minulle tärkeäksi arvoksi, jota haluan vaalia. Huomaan jatkuvasti ajautuvani tilanteisiin, joissa se tuo uusia näkökulmia elämääni. Tärkeä kolmen sukupolven kohtaaminen tapahtui Tyttöjen …

Äiti – osa rakkauden ketjua

Kuuntelin äitienpäivänä radiolähetystä, joka antoi monenlaisia näkökulmia äitiyteen. Tuli mieleeni aika, jolloin itse tulin ensimmäisen kerran äidiksi. Oli ihmeellistä katsoa omaa lasta silmiin ja kohdata hänet ensimmäistä kertaa, pitkän odotuksen jälkeen. Olin äitinä yhtä aikaa varma ja epävarma. Varma siitä, että minut on luotu äidiksi ja epävarma omasta itsestäni äitinä. Miten selviäisin tuon pienen kanssa? …

Elämässä on aina joku kesken

ASENTOOOOO! – LEPO! Tämän komennuksen minä olen kuullut niin monta kertaa. Ensin otetaan oikein yliryhdikäs, jäykkä asento, kantapäät yhteen ja kaikki lihakset jännitetään. Silmämunatkin pullistuvat päässä. Ja hetken päästä se muutetaan levoksi. Käskystä. Vain pienellä jalan siirrolla, hengittämisellä ja ryhdin löysäämisellä muutetaan asento levoksi. Miten pieni ero onkaan levolla ja asennolla. Lepo. Mitä se oikein …

Erään omaishoitajan tarina

He katsovat toisiaan lempeästi silmiin. Istuvat kahden keittiön pöydän ääressä nauttien kupposesta kahvia yhdessä. Sanaton hymy ja kosketus olkapäälle. Heillä on niin paljon, kun heillä on toisensa. Yhdessä he ovat kiivenneet mäen jos toisenkin päälle – toinen toistaan tukien he ovat saavuttaneet pienet etappinsa tällä matkalla, jonka nimi on elämä. He tiesivät heti, että näin …