Ilo tulvii sisään ikkunasta – valo saa minut iloiseksi! Maapallo käänsi pitkästä aikaa pohjoisen puoliskonsa aurinkoa kohti. Näin taas pienen ihmeen, kun ruipelosta ruskeasta oksasta pullahti päivässä esiin tuuheat, vihreät lehdet. Odotin toukokuuta melkein vuoden ja pitkä odotus meinasi ahdistaa sydäntä. Elämä elpyi, kun toive täyttyi. Aurinko – minä niin kaipasin sinua!
Pieni pessimisti sisälläni pelkää, milloin vähäiset hellepäivät on vietetty. Mutta koska viime kesä oli niin kylmä ja valoton, osaan nyt nauttia auringosta. Hyttysetkään eivät vielä ole tulleet! Valo on hajottanut varjot. Nopeimmat ovat ehtineet jo riisua talviturkkinsa. Tänään tuli ihan lomaolo, pyytämättä ja ilman lupaa.
On vaikea ymmärtää, että vain vähän aikaa sitten oli jatkuvasti pimeää. Toisaalta Rovaniemellä kaamos, eli aika, jolloin aurinko ei lainkaan nouse, kestää vain yhden päivän. Sen kestää, kun polttaa tarpeeksi kynttilöitä.
Aurinko – mitä sinä teet minulle?
Serotoniini on ”tyytyväisyyshormoni”, joka vaikuttaa mielialaan. Kun aurinko alkaa paistaa, serotoniinin tuotanto ihmisen kehossa kiihtyy. Minä olen onnellisimmillani juuri kesällä. Olen aina ajatellut sitä, että se liittyy syntymäpäivääni, jota vietän kesäkuussa. Minä olen kesän lapsi.
Jos suljen silmäni ja mietin omaa ”satumaatani” eli unelmieni paikkaa, jonne haaveissani palaan ja josta tulee aina hyvä mieli – pääsen ajatuksissani Hämeenkyröön ja Viljakkalaan. Voin tuntea melkein tuoksunkin, kun menimme Hulda-mummon kanssa Sulon rantaan uimaan – tai kun pääsin viemään lehmiä laitumelle Kivimäessä. Lapsuuteni kesät olivat tulvillaan aurinkoa ja valoa – seikkailua ja iloa – leikkejä, jotka kestivät päiväkausia.
Aurinko siis vaikuttaa mielialaani, mutta mitä muuta aurinko minun elämääni antaa? Herään eloon! Haluan taas tavata ihmisiä, haluan juhlia ja jutella, olla yhdessä muiden kanssa! Luulen, etten tarvitse ihan niin paljoa unta kesällä – aurinko siis vaikuttaa unen tarpeeseen. Kesällä koen, ettei minun tarvitse syödä niin paljoa kuin talvella. Aurinko siis vaikuttaa ruokahaluunkin. Toki jäätelöä pitää saada lähes joka päivä – ja mansikoita heti, kun kotimaiset kypsyvät. Grillatessa valmistuu kasviksia ja salaateissa loistavat monet värit. Syön siis kevyemmin kesällä.
Mikä parasta, auringosta saan lämpöä! Minä niin rakastan sitä, ettei ole kylmä. Minä rakastan aurinkoa! Olen myös samaa mieltä Jules Micheletin kanssa siitä, että ihmisen aurinko on ihminen. Kaikkein eniten iloa maailmassa saamme toisistamme. Yksin emme ole yhtään mitään. Mitä iloa olisi auringosta, jos ei olisi ketään, kenen kanssa nauttia siitä?
Aurinkoinen kirjoitus, kiitos :).
Kiitos palautteesta! Sinkin olet aurinkoinen! t: Harriet