Haikeus on kolkutellut olkapäälläni jo pidemmän aikaa. Nyt se koputtelee kovempaa, muistuttaa suurista, pienistä asioista. Mitä olen onnistunut tähän mennessä antamaan lapsilleni? Mitä he ovat saaneet minulta elämänsä reppuun? Rohkeutta he totisesti tarvitsevat tällaisena syksynä. Aina, kun on ensimmäinen koulupäivä, sataa vettä, tuumaa kuopukseni. Hyvä, ajattelen. Eivätpä kyyneleet erotu niin selvästi poskiltani. Ajamme uutta koulutietä …








