Yötön yö. Juhannuskuva postikortissa. Laituri ja auringon paiste. Vene ja riippukeinu. Kahvit ulkoterassilla – kera mansikkakakun totta kai! Niittykukkia poimin vain sulle, solmin kauniin kimpun pitsinauhalla. Teen hiuksilleni seppeleen, se päässä kirmaan kesälaitumella uudessa mekossani. Nappaan kimpusta päivänkakkaran: rakastaa, ei rakasta, rakastaa, ei rakasta.
Tai
Jäätävä tuuli. Ihmiset kävelevät vastaan toppatakki päällä. Hyttysmyrkyn tuoksu. Paitsi ettei juuri tällä hetkellä hyttysmyrkkyäkään tarvitse, kun sataa vettä kaatamalla. Jopa hyttyset ovat poistuneet takavasemmalle. Yritämme saunasta uimaan. Kahlaamme mereen, vettä on nilkkoihin saakka. Sattuu niin vietävästi, sillä vesi on jääkylmää. Juoksemme takaisin saunalle heinikon läpi. Hiekka kulkeutuu pukuhuoneen lattialle. Huulet kalisevat sinisenä. Kotona tarkistamme, ettei punkki iskenyt hampaitansa meihin.
Mistä ihmeestä on syntynyt mielikuva kauniista keskikesän juhlasta? Juhannuskuvitelmamme on virheellinen. En muista yhtäkään juhannusta, että olisi ollut kaunis sää. Ainakaan en muista juhannusta ilman hyttysiä.
Tänä juhannuksena saimme kaikki säät. Hyvät ja huonot. Olen tehnyt empiiristä tutkimusta ja lähipiirissäni on todettavissa se, että aurinkoisella ilmalla ihminen on energisempi ja iloisempi. Hymy hiipii huulille helpommin. Vai mitä tuumaat?
Ja minä itse? Miksi näitä mietin?
Se merkki varhaisen on vanhuuden.
Miks seuraa käskyä en veren vietin,
vaan kansain kohtaloita huokailen?On vastaus vain yksi: Lapin suvi.
Sit’ aatellessa mieli apeutuu…Eino Leino
Mietin asiaa hiukan eri kantilta Juhannuksen eri säiden riepotellessa. Onko Juhannus meille kuin Joulu? Mitä jos ajatuksemme ”hyvistä säistä” johtuukin paineista, joita ne sisällään kantaa? Kun annamme jollekin päivälle suuremman arvon kun jollekin toiselle, syntyy sitä kohtaan suurempi paine niin sisäisine kuin ulkoisine ilmoineen. Toivomme iloa ja auringonpaistetta, saamme kiukuttelevia lapsia ja sadetta. Mitäpä jos Jumala viisaudessaan näpäyttää meitä? 😉 Me vanhemmat lupaamme helposti lapsille tivolin, uimarantareissun jne. kun tekevät sitä tai tätä. Jos olisin Jumala, mitä ihmisten tulisi tehdä, että saisivat viimeinkin sen helteisen ja aurinkoisen Juhannuksen?
Einon Leinolla on muitakin tähän aikaan liittyviä tekstejä, tässä osa runosta Juhannus:
”Minun mielessäni on juhannus
ja juhla ja mittumaari,
ja jos minä illoin itkenkin,
niin siellä on sateenkaari.”
Eino Leino
Kiitos, Markku tästä runosta, ei tainnut Leino tietää, mikä merkitys sateenkaarella olisi näinä aikoina. Iloitsen sinusta. Ja sateenkaarista. Ja Leinosta. Iloa päiviisi!