Hyvän olon Saivo
Makaan selälläni alasängyssä. Junan tasainen rytmi rauhoittaa. Pieni liike tuntuu hyvältä. Kuvittelen, että saan maata suurissa lastenvaunuissa ja joku työntää minua. Oi, siihen olisi ihana nukahtaa. Kukaan ei vaadi minulta mitään. Kukaan ei kysy minulta mitään. Saan vain olla ja levätä. Yleensä normaali arki-ilta on täynnä ärsykkeitä aivoille. Työpäivästä puhumattakaan. Yhden päivän aikana tulee tehtyä …
Olen pohtinut asioita, joiden toivoisin olevan toisin. Olen tarkastellut elämääni ja tullut siihen tulokseen, että haluaisin siihen enemmän aikaa ja rauhaa. Downshiftaaminen, leppostaminen, slow life – on niin monta tapaa puhua samasta ilmiöstä. Jollakin tavalla tiedostan itse arvostavani yhä enemmän pieniä asioita ja toteankin usein, miten vähemmän voi olla enemmän. Omassa lapsuudessani elin jatkuvasti tilanteessa, …
Lepoa. Omaa aikaa. Mansikoita. Aikaa ajatella. Sitä on minulle LOMA. Kun mietin lomaa, kuljen ajatuksissani Hämeenkyröön. Ajattelen serkkujani Peppiä, Katia, Satua ja Annua ja muistelin lapsuuteni kesiä. Isäni oli erityisesti kesäisin aika paljon keikoilla ja minä sain aika usein viettää kesiä Hulda-mummon luona ja tätini Liisan perheen luona Kivimäessä. Olin aina useita viikkoja heillä ja siitä tuli minulle kesäkoti. Tätini miehen Reijon nimesin jopa kesäisäksi! …
ASENTOOOOO! – LEPO! Tämän komennuksen minä olen kuullut niin monta kertaa. Ensin otetaan oikein yliryhdikäs, jäykkä asento, kantapäät yhteen ja kaikki lihakset jännitetään. Silmämunatkin pullistuvat päässä. Ja hetken päästä se muutetaan levoksi. Käskystä. Vain pienellä jalan siirrolla, hengittämisellä ja ryhdin löysäämisellä muutetaan asento levoksi. Miten pieni ero onkaan levolla ja asennolla. Lepo. Mitä se oikein …