Makaan selälläni alasängyssä. Junan tasainen rytmi rauhoittaa. Pieni liike tuntuu hyvältä. Kuvittelen, että saan maata suurissa lastenvaunuissa ja joku työntää minua. Oi, siihen olisi ihana nukahtaa. Kukaan ei vaadi minulta mitään. Kukaan ei kysy minulta mitään. Saan vain olla ja levätä.
Yleensä normaali arki-ilta on täynnä ärsykkeitä aivoille. Työpäivästä puhumattakaan. Yhden päivän aikana tulee tehtyä monenlaisia asioita. Joku asia keskeytyy toisen tieltä ja vaatii välitöntä reagointia. Edellinen asia jää kesken. Mietin, milloin viimeksi olen keskittynyt puoli tuntia johonkin yhteen asiaan. Mutta tämä arki-ilta on erilainen. Nyt keskityn olemiseen.
Keskittyminen on vaativa laji
Kuuntelen junan ääntä ja hengitän. Tavoitteeni on levätä ja olla ilman ärsykkeitä. Puhtaat, pehmeät lakanat tuoksuvat hyvältä. Junan äänimaailma kuulostaa miellyttävältä. Monia ajatuksia putkahtaa mieleeni, jotkut niistä ovat aivan älyttömiä. Tarkastelen niitä lempeästi ja päästän menemään. Kiireetön oleminen tekee minulle hyvää. Mutta miksi uni ei meinaa tulla, vaikka saisin nukkua?
Virittäydyn kesätunnelmaan, sillä olen matkalla aurinkoiseen Turkuun. Nautin ajatuksesta, että saan pukea mekon päälleni ja olla ilman päällystakkia ja hanskoja. Kesän lapsi saa voimaa lämpöisestä tuulesta ja auringon valosta. En tee tiukkoja suunnitelmia, vaan päätän kuunnella sydämeni ääntä ja mennä sinne, mikä hyvältä tuntuu.
Saan maistaa kesää. Hiirenkorvat tervehtivät minua juna-asemalla ja Turku hellii upealla ohjelmalla, on Kirkkopäivät ja Valtakunnalliset Lähetysjuhlat. Myös hengellisesti voin hyvin. Koen, että minusta pidetään hyvää huolta. Paluumatkalla osaan jo nukkuakin. Askelmittari näyttää mahtavia lukemia. Palaan kotiin väsyneenä, mutta virkistyneenä.
Hyvä asiakaspalvelukokemus
Matkustimme yöjunalla. Rovaniemi – Turku – Rovaniemi -matka sujuu hyvin. Joku huolehtii, että Tampereella meidän vaunumme kiinnitetään Turun suuntaan menevään junaan.
Olimme tilanneet junaan valmiiksi aamupalan. Paluumatkalla junassa työskentelee kaunis nainen, vaaleahiuksinen, ehkä minun ikäiseni. Hän hyräilee touhutessaan pienessä keittiössään. Tervehtii hymyillen ja katsoo suoraan silmiin. Jään syömään aamupalaa hänen lähelleen. Seuraan, miten hän kohtaa asiakkaitaan.
Hänen hymynsä ja hyvä mielensä tarttuu ihan jokaiseen asiakkaaseen. Vaikka ravintola on täynnä, hän ei näytä kiireiseltä, vaan ehtii palvella kaikkia aivan rauhassa. Syön aamupalan ja lähden takaisin hyttiini.
– Sinua on ilo katsoa, olet ihana asiakaspalvelija, sanon. Hän hieman punastuu ja kuiskaa hymyillen: Kiitos.
