Hyvän olon Saivo
Pimeys voi viedä voimat. Askel hidastuu ja suklaa maistuu. Ihminen on niin kuin rusina, ruttuinen ja ruma. Siitä on imetty viimeisetkin mehut pois. Olo voi tuntua surkealta ja surulliselta. Monet ovat melko stressaantuneita ja elämä on jotenkin näköalatonta: taito katsoa kauemmas on kadoksissa. Miten ihmeessä sitä aina marraskuussa onkin niin paljon tekemistä? Kaikkeen pitäisi valmistautua, …
Ihmiset kömpivät koloistaan. Hiihtoladulla tapahtuu outoja. Ohikulkijat tervehtivät vähintään nyökäten, joku ihan hymyillen. Lapsen kanssa hiihtäessä ihmiset sanovat rohkaisevia kommentteja. Aurinko tekee ihmeitä. Huomaan, miten katuvalot sammuvat jo ennen kahdeksaa, kun pyöräilen töihin. Sininen hetki ehtii pois alta vain reilun vartin mittaisella työmatkalla, eikä enää ole pimeää. Kaikkein pimeimpään aikaan olen kuin lamaantunut. Pystyn kyllä …
On pitkä ja pimeä syksy. Vedet näyttävät kylmiltä ja varjoisilta. Niistä tulee mieleen oman mielen pohjamudat, synkät ajatukset ja suremattomat surut. Ainahan ihmisellä on joku asia, joka ei ole hyvin. Se nousee pintaan juuri pimeässä. Se ottaa tilaa aivan väkisin. Jokaisella ihmisellä on omat varjonsa. Pimeässä niistä ei jaksa edes puhua. Minä kärsin pimeästä. Tunne on …
”Auringossa aina varjo seuraa kulkijaa, kun päivä painuu pilveen niin varjo katoaa…” Ihmisellä on varjonsa. Pimeä puoli, pelkojen ja huolten koti. Jos ihminen olisi täydellinen ja valmis, hänessä ei näitä varjoja olisi. Tuolloin hän olisi voittanut ne kaikki. Mutta varjo seuraa meitä itsepäisesti, vaikka juoksisimme sitä karkuun. Varjo ei välttämättä ole kuitenkaan paha asia. Varjot …
Ilo tulvii sisään ikkunasta – valo saa minut iloiseksi! Maapallo käänsi pitkästä aikaa pohjoisen puoliskonsa aurinkoa kohti. Näin taas pienen ihmeen, kun ruipelosta ruskeasta oksasta pullahti päivässä esiin tuuheat, vihreät lehdet. Odotin toukokuuta melkein vuoden ja pitkä odotus meinasi ahdistaa sydäntä. Elämä elpyi, kun toive täyttyi. Aurinko – minä niin kaipasin sinua! Pieni pessimisti sisälläni pelkää, …