Syksy saa minut surumieliseksi. Sadepisarat ikkunassa ovat kuin kyyneleitä. Elämä on kuolemista. Puut luopuvat lehdistään ja koivu yrittää pitää kynsin, hampain kiinni siitä ravinnosta, mitä on kesällä kerännyt oksistoonsa. Jotta selviytyy pitkästä talvesta, on pakko sulkea jokainen silmu huolellisesti kiinni. Sydämelleni nousee syöpäsairas nainen, joka on joutunut luopumaan hiuksistaan. Hän on silmin nähden väsynyt. Joudun …
