Mitä tehdessä aika menettää merkityksensä ja koet sellaisen flown, jolloin melkein unohdat syödä? Mikä saa sinut yhä uudelleen ja uudelleen innostumaan? Mitä tehdessä sinun ei tarvitse miettiä, saatko jotakin aikaiseksi?
Silloin, kun luulin, etten ole ”liikuntaihminen”
Ensinnäkin inspiraatiota ei kannata odottaa, sitä ei välttämättä tule. Liikkumista ei kannata jättää inspiraation varaan. Eikä senkään varaan kannata laskea, että liikunnan jälkeen olo aina olisi hyvä. No mitä sitten? Ihminen ei voi pitää itseänsä niskasta kiinni loppuelämäänsä. On väärin soimata itseään huonosta itsekurista – sekään ei johda mihinkään, eikä saa aikaan mitään pysyvää. Kaiken ei tarvitse välttämättä olla kivaa. Liikkuminen ei edellytä liikunnallisuutta. Liikkuminen edellyttää sitä, että päättää lähteä liikkeelle.