Tänään blogissani tehdään historiaa! Minulla on kunnia esitellä teille ensimmäinen vieraileva kirjoittaja. Hän on tyttäreni Hilda, joka kirjoitti teille sadun. Hilda on 9-vuotias.
Laama karkuteillä
Olipa kerran laama. Sen nimi oli Kila ja sen hoitajan nimi oli Hilma. Hilma omisti laamatarhan. Laamatarhassa oli kaksikymmentä laamaa. Mutta Hilman lempi laama oli Kila, se oli kaikista laamoista nuorin.
Eräänä päivänä Kila katosi. Hilma etsi Kilaa joka paikasta, mutta sitä ei löytynyt mistään. Hilma oli tosi huolissaan.
Oli mennyt päivä. Hilma meni nukkumaan. Hilma valvoi koko yön. Sitten hän meni surullisena antamaan laamoille ruokaa. Hilma soitti etsintäpartion. Sitten etsintäpartio saapui.
Ensin he keskustelivat ja tekivät ilmoituksia ja kiinnittivät niitä katutolppiin ja puihin. Sitten Hilma kertoi tarkasti, mitä tapahtui.
Etsintäpartio ja Hilma lähtivät etsimään Kilaa. Ensin he etsivät kaupngista, sitten metsästä, sitten mökeistä, sitten vuorilta. He kiipesivät korkeimman vuoren huipulle. Siellä oli Kila.
Hilma juoksi täyttä päätä Kilan luokse. Hilma kiitti etsintäpartiolaisia ja käveli Kilan kanssa kotiin. Sitten Hilma ruokki Kilan.
Sitten oli ilta ja Hilma vietti koko illan tarhalla ja ihan myöhään Hilma nukahti aivan Kilan kylkeen kiinni. Kila valvoi silti vielä.
Seuraavana aamuna Hilma huomasi, että Kila odotti laamavauvaa. Kuukauden kuluttua Kilalla oli jo vauva. Sen nimeksi tuli Kali. Hilma sanoi, että enää Kila ei ole nuorin laama laamatarhassani.
Sen pituinen se.
Hilda Urponen
Haluaisitko sinä olla vieraileva blogisti Saivon blogissa? Onko sinulla puhutteleva tarina takataskussasi? Ota minuun yhteyttä harriet@saivo.fi – tai jätä kommentti tähän alle!
❤️Perhe❤️
Ihana satu ja aivan oikea satu! Suomen kieli on kaunis kieli.
Ihana satu, Hilda❤️