Juuri kun pääsimme maistamaan auringon ihanaa lämpöä ja saimme melkein esimakua kesästä leutojen tuulten myötä, tulikin vastaan takatalvi. Pikkusisko lähti toiveikkaana avaamaan kesäkautta mökille ja ensimmäisenä aamuna olikin lumi maassa. Hän lienee katsoneen aamulla epäuskoisena ikkunasta, ehkä huokaisi syvään ja ajatteli, että kyllä se kesä sieltä tulee aikanaan. Arvelen hänen olleen pettynyt.
Niinhän se on ihmisen elämässä muutoinkin. Kaikki ei suju parhaalla mahdollisella tavalla. Tulee yllättävä käänne, joka muuttaa pelin suunnan. Takatalvi on väistämätön. Oleellista on kuitenkin se, että miten säilyttää positiivinen vire omassa elämässä, jotta ei romuta kaikkea, mitä on jo saanut aikaiseksi.
Jotkut kohtaamistamme takaiskuista ovat yhtä pieniä kuin huhtikuun lopun lumisade. Ne ovat elämämme epämukavuuksia, jotka saavat meidät turhautumaan ja estävät meitä toteuttamasta itseämme. Voimme hyvän ryhtiliikkeen jälkeen hetkeksi jäädä kiinni herkutteluun, eikä sen lopettaminen yhtäkkiä tunnukaan helpolta. Voisiko tästä tunteesta ottaa niskalenkin ja jo tänään ja valita toisin? Voiko tehdä sellaisen valinnan, jonka hyvinvoiva minä valitsisi?
Vaikka joskus tuntuu siltä, että tekee mieli heittää hanskat tiskiin eikä jaksa enää yrittää, voi keskittyä kuuntelemaan onnistujien puhetta. Kannattaa viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka tukevat sinua tavoitteissasi ja ovat valmiita auttamaan ja rohkaisemaan, kun kohtaat takatalvesi.
Helppoja ratkaisuja ei ehkä ole, jos kunto ja oma olo on huono. Tällaisessa tunnetilassa on helppo valita somevirran seuraaminen sängyn pohjalla, mutta jos sitä tekee liian usein, loppuu mukavuus siitäkin. Monet asiat ovat sellaisia, että valitsemme ne ihan itse. Valitsemmeko siis olla väsyneitä sohvaperunoita vai tartummeko toimeen sen suhteen, että jaksaisimme tehdä hyviä arjen valintoja, jotka tukevat hyvinvointiamme.
Nämä elämämme takatalvet ovat nimensä mukaisesti pieniä vaikeuksia, joista pääsee yli. Sydämelleni nousee tässä hetkessä hän, jolla onkin elämässä vakavampia huolia. Olen sanaton näiden huolien edessä ja siksi vain ristin käteni ja siunaan häntä juuri nyt.
Aurinkoa odotellessa,
Harriet
