Istuin kirkon penkissä. Ilo kupli sydänalasta asti. Olo oli kiitollinen ja onnellinen. Pian saisin polvistua alttarille ja saisin siunauksen, jota olin odottanut niin kauan. Minulle rakas esimieheni olisi siinä lähelläni, käsi pääni päällä siunaamassa minua. Vieressä työkaverini, samassa tilanteessa, kaikki olimme uudessa elämänvaiheessa. Olin varautunut nenäliinapinolla, sillä pelkäsin, että romahtaisin. Vain kaksi vuotta taaksepäin tunnelmat …
