Objektiivinen arviointi mahdotonta

Suvivirsi saa minun oloni haikeaksi. Tavoitan sen melodian kautta jotakin oleellista lapsuudesta. Pääsen muistoissani Norvajärven koulun tunnelmaan. Kuulen Suvivirren polkuharmoonin säestyksellä ja muistan jopa luokkaan ikkunan läpi pääsevän valon sävyn. Suljen silmäni ja olen taas siellä, lukukauden viimeisessä koulupäivässä. Aurinko paistaa, totta kai. Me lapset olemme kuin ensi kertaa laitumelle pääsevät lehmät – täynnä iloa, …