Muistan tarkkaan, kun etsin kiveä Oulun Sonnisaaressa. Oli täydellinen syyskuun kuulas päivä. Puut olivat kauneimmillaan kaikissa keltaisen ja oranssin sävyissään. Etsin juuri tietynlaista kiveä. Sellaista kiveä, joka sopisi täydellisesti pienen tytön tai pojan käteen. Sellaista kiveä, jota joku olisi voinut pitää aarteenaan. Siinä pitäisi olla jotakin omaperäistä, kiiltävää tai muuten vain puhuttelevaa. Löysin tuon kiven. …
