Ihminen tarvitsee turvaa

Voi ihmisen lasta. Tämän tästä hän huomaa kyselevänsä mikä mahtaa olla elämän tarkoitus. Sain tällä viikolla todistuksen siitä, että tuo kysymys voi olla jo lapsen mielessä. Välillä sattuu, sattuu niin vietävästi. Välillä kompuroidaan ja kohta jo tömistellään mullat töppösistä ja jatketaan matkaa. Välillä mietitään, mikä tämän kaiken merkitys oikein on. Helpompien ja vaikeampien aikojen. Voisiko …

Kasvotusten olemisen voiman kanssa

Levoton sielu. Sellainen minä koin olevani ennen, kuin istahdin Rovaniemen kirkon penkkiin. Levoton on sellainen, joka ei ole levännyt tarpeeksi. Lepo on levottoman lääkettä. Yksi tärkeä anti Kasvotusten -illassa oli se, että siinä hetkessä sain levätä. Tuntui ihan siltä, että koko illan ajan olin kietoutuneena levon ja rakkauden lämpimään vilttiin. Tuo tunne kantaa yhä. Oli …

Läsnäolon paradoksi

Läsnä samassa tilassa Tulin äitien lepolomalla pohtineeksi läsnäolon paradoksia. Kävimme hyvän keskustelun, jossa oli monta näkökulmaa. Läsnäoloa voi olla niin monenlaista. Joskus riittää se, että on fyysisesti läsnä. Äitinä esimerkiksi voin olla kotona, lapset touhuavat omiaan ja käyvät välillä kysymässä jotakin, halaamassa tai hetken istumassa sylissä – ikään kuin tankilla. Meille riittää tämä hetki, voisimme nauttia …