Becky kertoi tarinansa. Vai oliko se hänen vanhempiensa tarina?
Beckyn nuoret vanhemmat olivat menettäneet jo kaksi lasta, sekä Beckyn isosiskon että -veljen. Nämä olivat kuolleet sairauksiin, toinen aivokalvontulehduksesta seuranneeseen aivovaurioon ja toinen tukehtumalla saatuaan ensin epilepsiakohtauksen. Beckyn ollessa 7-vuotias hän sai pikkusiskon, jonka nimi oli Beth. Bethillä oli epilepsia ja hän kävi erityiskoulua.
Järkyttävä tragedia
Kun Becky oli 13-vuotias, hän hoiti pikkusiskoaan, kuten lukuisia kertoja aiemminkin. Pikkusisko oli kylvyssä. Becky soitti pianoa. Pikkusisko huusi Beckylle, että haluaisi tulla jo pois ammeesta. – Tulen ihan kohta, soitan vain tämän kappaleen loppuun, vastasi Becky. Soitettuaan hetken pianoa hän meni pikkusiskon luokse, joka makasi vedessä kasvot alaspäin. Tuosta hetkestä hän ei paljoa muista, mutta hän vetää siskon pois vedestä ja soittaa ambulanssin. Kolmen päivän kuluttua tästä pikkusisko kuolee.
Becky kantaa valtavaa syyllisyyttä. Entä jos olisin mennyt heti? Entä jos olisin ollut vieressä? Entä jos… Vanhemmat olivat menettäneet jo kolmannen lapsensa. Becky patoaa tunteet sisällensä. Hän vaikenee asiasta, eikä halua vaivata sillä ketään. Hän ei halua aiheuttaa kenellekään enempää harmia. Häntä hävettää niin paljon. Mutta häpeä viihtyy siellä, missä se pidetään salassa.
Aina on joku, joka on kokenut vastaavaa
Noista tapahtumista on jo kauan aikaa. Becky oivalsi, että hänen on puhuttava kokemuksestaan. Hän vaikeni liian pitkäksi aikaa, mutta tällä hetkellä hän on kiitollinen elämästään. Nyt Becky kiertää luennoimassa siitä, miten hän selvisi syyllisyydestä. Vieläkään se ei ole helppoa, mutta se on koko ajan helpompaa. Näiden luentotilaisuuksien jälkeen Becky on saanut kuulla järkyttäviä tragedioita. Ihmiset ovat kertoneet hänelle omia ihan vastaavia tarinoitaan. Monet ovat kertoneet heitä painavasta syyllisyydestä. Mikä näitä kaikkia tarinoita yhdistää? Se, että tragedian kokeneet ihmiset miettivät: Entä jos?
On vaara, että syyllisyys alkaa hallita ihmisen elämää joka päivä. Syyllisyys voi myrkyttää koko elämän. Beckyn mukaan on tärkeää löytää keino, että hyväksyy sen, mitä on tapahtunut. Erilaiset kriisit ja taistelut kuuluvat elämään. Kun Becky alkoi puhua asiasta, hän alkoi myös nähdä eri näkökulmia siihen. Ensinnäkin vasta sitten hän sisäisti, että kyseessä oli traaginen onnettomuus ja toiseksi Becky oli itsekin vasta 13-vuotias.
Olemme yhtä kuin menneisyytemme. Kaikki voi kääntyä hyväksi, jos antaa anteeksi. Itselleen voi olla kaikkein vaikeinta antaa anteeksi. Beckylle on ollut tärkeää nähdä elämässä valoisia puolia ja tiedostaa, mistä asioista on kiitollinen.
Yksi kantava voima, jonka avulla Becky on selvinnyt, on usko. Se antaa lupauksen jälleennäkemisestä, mikä lohduttaa vaikealla hetkellä. Uskon avulla ihminen voi saada rauhan ja vapauden kokemuksen. Uskon avulla kaikki vaikeat asiat lopulta kääntyvät siunaukseksi.
Mietteitä Elämän kevät -tapahtuman luennolla la 25.2.2017 Arktikumissa, luennoitsijana Paul & Becky Harcourt.
