”Mikä webintensiivi! – Tunti silmätysten Jari Sarasvuon kanssa”, visersi hän, joka oli juuri osallistunut Puolita vitutus, tuplaa tulokset –webinaariin. Siellä me sitten olimme, samassa tilassa, yhdessä, vaikka fyysisesti olimmekin ympäri Suomea, ehkä jopa maailmaa. 632 ihmistä sai kuunnella yrittäjä Jari Sarasvuon kertomaa tarinaa. Se koostui osaamisesta, joka ei ole tullut hetkessä eikä helpolla. Se on vaatinut kirjaimellisesti verta, hikeä ja kyyneleitä.
Vaikka Jari itse väittää, että ilmaiset neuvot, ilmainen inspiraatio tai ilmainen tuki ei toimi, minä sain webinaarilta paljon. Asenteen, inspiraation ja tavoitteiden asettamisen tasolla väitän hyötyneeni sessiosta. Tosin minä olen ilolla ostanut ja erittäin mielelläni maksanut verkkokurssin, josta aion ottaa kaiken irti! Kurssin hinta ja aiempien webinaarien anti on saanut ainakin minut vakuuttuneeksi siitä, että minä olen tässä saamapuolella, ei Jari.
Mutta hyvähän minun on olla! Olen nukkunut 10 tuntia heräämättä kertaakaan, olen syönyt aamupalan ja odottelen pakkasen laantumista, että pääsen lenkille. Minulla ei ole kiire minnekään! Tänään pääsen kertomaan omaa tarinaani eteenpäin ja odotan jokaista kohtaamista, joka tälle päivälle on sovittuna. Minua ei harmita pätkääkään. Mutta jos harmittaisi, saattaisin levittää harmitustani eteenpäin. Saattaisin äksyillä jollekin ja kohdella jotakin ihmistä vihaisen välinpitämättömästi. Tämän ajan spitaali on vieraantuneisuus! Vieraannumme toisistamme, emme koe yhteyttä, meillä ei ole herkkyyttä tunnistaa iloisia asioita aidosti, vaan katkeroidumme.
Leikki on se tila, jossa ihminen on vähiten vieraantunut.
Niinpä! Mitä tapahtuu kun lapsi leikkii? Ensinnäkään häntä ei voi pakottaa leikkimään, hän tekee sen vapaaehtoisesti. Leikistä seuraa into, ilo ja inspiraatio. Flow. Täydellinen keskittyminen. Aika menettää merkityksensä. Leikki vie mennessään, ei ole motivaatio-ongelmia. Miten me aikuiset voisimme löytää uudelleen itsessämme leikkivän lapsen? Miten osaisimme heittäytyä näihin ”aikuisten asioihin” samalla intensiteetillä, kun lapsi heittäytyy leikkiin? Mitä jos aloittaisimme niistä asioista, joista tykkäämme, joihin sytymme!
Tunteet ovat kaiken tekemisen moottori.
Tunteet saattavat jarruttaa tekemisemme tasoa tai sitten ne herkistävät meidät toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Tulokset taas ovat saavutuksia, joita tavoittelemme. Etappeja matkan varrella. Välillä etenemme ja välillä keitämme nokipannukahvit. Asetamme uudet tavoitteet ja taas mentiin. Siinä kohtaa, kun alkaa harmittaa, täytyy hankkiutua ilon lähteille!
Kaiken ilon lähde on vaihtelu. Ja jos huomaa, ettei meinaa päästä tunteiden kahleista irti, voi kokeilla tehdä jotakin todella naurettavaa tai fyysistä, vaikka punnertaa. Leiki! Toinen vinkki on laskea tekemisten ja onnistumisten eräkokoa, jolloin voi onnistua pienesti mutta useammin. Wannabe -tavoitteet (kuten haluan olla laiha) eivät toimi juuri siksi, että ne ovat liian suuria muutoshankkeita. Kolmas vinkki on pyytää apua, jakaa taakkaa. Panostaa suhteisiin.
Minä olen jo voiton puolella, koska olen onnistunut aikoja sitten harmituksen puolittamisessa. Enää on jäljellä tulosten tuplaamisosio.
Mitä jäin miettimään?
Jäin miettimään liian pieniä panoksiani. Mitä, jos pelaan vain pienillä panoksilla. Vaikka tuplaisin tulokset, niin mitä sillä on merkitystä, jos tulos on naurettavan pieni joka tapauksessa?
Kirkkautta, keskittymistä, kärsivällisyyttä – niihin aion panostaa ja tehdä niiden edistämisen eteen konkreettisia toimia. Miltä kuulostaa?
