Työ

Rakkaus elämän käyttövoimana

#Kestävästi -teeman pariin kokoontuivat viestijäkollegat viime viikolla tapaamaan toisiaan ja saamaan ideoita ja inspiraatiota työn arkeen. Yksi puhuttelevimmista ja pysäyttävimmistä hetkistä oli Arto O. Salosen luento Rakkaudesta kestävyyttä. Miten voisimme pitää parempaa huolta tästä kauniista sinisestä planeetasta? Mikä merkitys rakkaudella voisi olla maailmankuvan muuttajana?

Salonen lähti piirtämään kuvaa Suomesta ja sen kansasta muutaman sukupolven takaa. Hän sai meidät ajatuksissamme köyhälle 40-luvulle, jolloin kaikesta oli pula ja ihmisiä saattoi jopa kuolla nälkään. Mutta mitä tapahtui, jotta muutaman vuosikymmenen päästä elämme tällaisessa yltäkylläisyydessä kuin nyt? Mikä on tuo loikka köyhyydestä hyvinvointiin?

Tämän päivän ihmisen elämä saattaa kiteytyä to do –listan tekemiseen. Entä jos emme tyytyisikään siihen, vaan haluaisimme jotakin parempaa? Ensinnäkin se, että pystyy näkemään tulevaisuuden parempana edellyttää kuvittelukykyä. 40-luvun ihmiset eivät tyytyneet siihen mitä heillä oli, vaan he todella tekivät työtä paremman huomisen eteen. Niin tänäänkin. Ihminen itse on avainasemassa ratkaisemaan tätä tilannetta.

Miten ihminen voisi toimia sillä tavalla, että heille, jotka syntyvät meidän jälkeemme jäisi yhtä paljon mahdollisuuksia kuin meillä on?

Arto O. Salonen

Onko aineellinen hyvä sitä, joka meidät tekee onnelliseksi vai olisiko oleellisempaa jakaa sivistyksellistä hyvää? Mitäpä jos alkaisimme rakastaa elämää!

Se on rakkaus, joka muokkaa ihmisen maailmankuvaa. Rakkaus! Jaettu ymmärrys, toisen kunnioittaminen, voimauttavat kohtaamiset, tietoinen läsnäolo. Jos ihminen haikailee koko ajan jotakin parempaa eikä elä tässä ja nyt, niin elämäkin on siellä. Se on siellä muualla, missä asiat ovat paremmin.

Salonen siirsi ajatuksen pienempään yksikköön, työyhteisöön. Millaista käyttövoimaa rakkaus olisi työyhteisössä? Jos rakkaus voisi lävistää jonkun työyhteisön, niin eivätkö sen kaikki jäsenet haluaisi tehdä toiselle hyvää? Ihmiset tekisivät työtä sen eteen, että ympärillä olevat ihmiset pääsisivät loistamaan. Jospa tekisimmekin kaikkemme sen eteen, että muut voisivat kokea itsensä vahvoiksi.

Jos ihmiset keskittyvät siihen, että antaisivat tunnustusta toistensa arvokkuudesta, tulisi elämästä paljon mielekkäämpää. Ihmisten välinen luottamus kasvaisi, ihmiset olisivat tyytyväisempiä ja elämässä olisi iloa. Elämäniloa. Kokeillaanko? Yritettäisiinkö yhdessä palvella toisiamme paremmin?

Hymyillen kävin kiittämässä Arto O. Salosta. Käy ihmeessä tutkimassa hänen verkkosivujaan, löydät ne täältä.

Nämä ajatukset syntyivät Kirkon viestintäpäivillä, jonka yhtenä luennoitsijana oli Itä-Suomen yliopiston yhteiskunta- ja kauppatieteellisen tiedekunnan apulaisprofessori Arto O. Salonen. Hänen asiantuntijuutensa liittyy kestävään yhteiskuntaan siirtymiseen, kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja merkitykselliseksi koetun elämän tavoitteluun.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedin

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *