”Löylyä lissää, löylyä lissää, eihän tämä tunnu missään!”
Iloinen laulu kaikui saunan lauteilta. Pienet jalat piipersivät rantaan, rohkeimmat pulahtivat kokonaan jääkylmään veteen. Suurin osa tytöistä vain kiljui ja juoksi sitten takaisin lämmittelemään saunan lauteille. Saunaan ja uimaan. Uudestaan ja uudestaan. Kahdeksanvuotiaiden ilo on täyteläistä.
Tyttäreni on syntynyt ystävänsä kanssa samana päivänä ja he saivat ajatuksen viettää yökyläsynttäreitä yhdessä koko luokan tyttöjen kanssa. Mikä ilo, että kaikki pääsivät mukaan. On tärkeää saada seurata heidän leikkejään. Tutustua vähän paremmin myös niihin kavereihin, joiden kanssa ei päivittäin olla tekemisissä. Minä äitinä kelpasin heillekin, moni kävi välillä sylissä tankkaamassa. Monelle taisi olla aika jännää olla yökyläsynttäreillä ja saunoa ulkosaunassa. Koin olevani jonkun tärkeän äärellä. Elämän pieniä iloja.
Syysloman alkajaisiksi tulimme viettämään lomaa Leville. Odotimme kaikki myös kyläilyä Vilma-mummin luona. Lapset halusivat kirjoittaa hänelle kirjeet. Vanhempi tyttäreni ehdotti, että voisimme kutsua häntä Vilma-mummiksi, koska meillä ei ole yhtään mummia. Nyt on. Ihana Vilma-mummi. Astumme pieneen pirttiin. Pirtti on rakkautta täynnä, olemme sydämellisesti tervetulleita. Meille oltiin leivottu kampanisuja.
Kohta tytöt juoksevat pellolla, ovat menossa hevosen luokse. Vilma-mummi kaivaa kätköistään porkkanoita ja lähdemme tyttöjen perään. Saamme kaikki antaa oman herkkupalamme hevoselle. Pieni hetki hevosen aitauksen äärellä tuntui tärkeältä. Elämän pieniä iloja.
Lyyti-täti odotti meitä. Hän oli loihtinut meille kolmen ruokalajin fine-dining päivällisen. Alkupalaksi kasvissosekeitto luomuporkkanoista, keitto tarjoiltiin kuksasta. Alkuruoka oli katettu puiselle laudalle, kuksan vieressä kaksi pyöreää leipää – toisessa graavia lohta, toisessa savuporoa. Ja koristeena pienenpieni minitomaatti, juustolla täytetty. Pääruokana oli herkullista poronkäristystä ja perunamuusia, lisukkeena perinteisesti puolukkaa ja suolakurkkua. Jälkiruokana oli Lyydian parempi pannacotta, joka maistui tuoreiden mustikoiden ja vadelmien kanssa.
Istuimme nauttien kiireettömän päivällisen, hujahtipa parin sentin Stolitsnaja laittaen veren kiertämään. Juttelimme vanhoista ajoista, muistelimme lapsuuden leikkejä Äkäslompolon mökillä. Elämän pieniä iloja.
Olen väsynyt. Tarvitsen lepoa. Nyt on sen aika. Yritän keskittyä yhteen asiaan kerrallaan ja nukun niin paljon, kuin ikinä voin. Kaipaan valoa, sytytän kynttilöitä. Elämän pieniä iloja.
Kun iloitsee pienistä asioista, saa iloita useammin.
