Risto Siilasmaan ja Catherine Fredmanin kirjoittama Paranoidi otpimisti (Tammi 2018) kertoo siitä, miten Siilasmaa johti Nokiaa silloin, kun se rämpi historiansa pahimmassa murroksessa. Siilasmaan kiteyttämä paranoidi optimismi voi antaa paljon myös siihen, miten ihminen voi nostaa itsensä uuteen kukoistukseen. Inhimillinen tekijä ratkaisi Nokian kohtalon ja uskon, että tuo sama inhimillinen tekijä voi kääntää sinunkin tulevaisuutesi aivan uudelle ulottuvuudelle.
Paranoidi optimismi on ajattelutapa, jossa valppaus ja aimo annos todellisuudentajuista pelkoa yhdistyvät optimistiseen tulevaisuuden asenteeseen. Tulevaisuutta tarkastellaan erilaisten skenaarioiden valossa.
Risto Siilasmaa
Itsensä johtaminen
Kun on kyse ihmisen omasta hyvinvoinnista, ei hänellä ole ulkopuolista esimiestä, joka tekisi päätöksiä ja toimisi hänen puolestaan. Toki hän voi palkata personal trainerin ja saada hyviä vinkkejä tavoitteensa saavuttamisen tueksi, mutta hänen on lopulta kuitenkin toimittava itse, johdettava omaa käyttäytymistään. Jos olet samassa tilanteessa kuin minä, eli sinulla on paljon kokemusta omaan hyvinvointiisi liittyvistä asioista, tiedät jo, mikä toimii ja mikä ei. Nyt on aika ottaa käyttöön sitä tietoa, mitä sinulla jo on.
Paranoidi ajattelu auttaa näkemään kaikkein kauheimmat ja huonoimmat vaihtoehdot, jolloin voidaan etukäteen suunnitella, miten ne vältetään. Huonot uutiset eivät ole mitään järkyttäviä asioita. Epäonnistumisten lakaiseminen maton alle ei auta yhtään mitään, päinvastoin. Jos epäonnistuminen tunnustetaan ja sen erityispiirteet tunnistetaan, ehkä juuri sitä kautta opimme tekemään asioita toisin.
Siilasmaa puhui kirjassaan sanojen voimasta. Ei ole yhdentekevää, miten sanoitan asioita puhuessani itselleni.
Kun en kuitenkaan ehdi käydä kuin puolen tunnin lenkin, niin sama jäädä kokonaan kotiin. Vai: Onneksi ehdin piipahtaa ulkona, saan vähän raitista ilmaa ja se auttaa minua nukkumaan paremmin.
Kaikki menevät hiihtoladulla minun ohitseni. Olen tosi huono hiihtäjä, oikeastaan olen aina inhonnut hiihtoa. Vai: Hiihto tekee niin hyvää minun jäykille niskoilleni, ei yhtään haittaa, vaikka hiihdän hitaasti. Se tekee silti minulle hyvää!
Pessimismiin perustuva tapa puhua itselle ei johda toivottuun tulokseen. Jos taas ajattelee asioista optimistisesti, voi tsempata ja kannustaa paitsi itseään, myös muita pitämään itsestään parempaa huolta.
Tulevaisuuden muotoilua
Innostuin todella paranoidin optimismin sopivuudesta painonhallintaan. Oleellisempaa kuin velloa menneissä epäonnistumisissa on kääntää katse eteenpäin. Nyt ollaan muotoilemassa itsellemme uutta tulevaisuutta!
Vaihtoehtoja on olemassa valtavasti ja niin kauan, kuin niitä on, voimme itse vaikuttaa siihen, millaisen vaihtoehdon haluamme toteutuvan. Siitä syntyy optimismia, joka perustuu vaihtoehtoisten skenaarioiden tunnistamiseen ja tutkimiseen. Optimismi heijastuu eteenpäin. Se heijastuu itseesi, ympärillä oleviin ihmisiin ja muihin samanlaista muutosmatkaa tekeviin. Kyseessä on hyvin joustava ja kunnianhimoinen tapa tehdä itselle hyvää.
Pahin skenaarioni on se, etten onnistukaan laihdutuskierteen katkaisemisessa. Teen erilaisia suunnitelmia sen varalle, millainen ruokavalio toimii parhaiten ja sen varalle, miten voin keskittyä liikunnan ja levon lisäämiseen elämässäni. Tarkastelen kaikkea toimintaani luottamuksen analyyttisen linssin läpi. Minä osaan ja voin, luotan itseeni ja strategiaani. Minä onnistun. En yksin, mutta yhdessä muiden kanssa.
Skenaarioajattelu painonhallinnassa on sitä, että tiedostan erilaiset vaihtoehdot. Ajattelen sitä, mitä erilaisista vaihtoehdoista voi seurata ja teen päätöksiä siihen pohjautuen. Kun näitä näkökulmia miettii, ne avartuvat ja suunnitelmat täsmentyvät.
Siilasmaan sanat saivat minua miettimään myös sitä, että vaikka aika ajoin koen pettymyksiä ja epäonnistun, on tärkeää silti suhteuttaa tämä omaan tilanteeseen ja suuntautua sen jälkeen tulevaisuuteen luottaen omaan strategiaan. On tärkeää oivaltaa, että pysähtyminen ja paikalleen jämähtäminen eivät ole mikään vaihtoehto. Kun on kerran todettu, ettei voi heittää hanskoja tiskiin ja jäädä tähän, on jatkettava matkaa. Näin ollen sen miettiminen on ihan turhaa, että onnistunko tai onko jatkaminen ylipäätään mahdollista. On mentävä vain harkitusti eteenpäin.
Olen lukuisia kertoja kuullut kysymyksen siitä, miten uskallan puhua painonhallintaan liittyvistä asioista niin avoimesti. Miksi en uskaltaisi? Nämä asiat ovat sellaisia, että ne koskettavat monia. On tärkeää, että asioista puhutaan. Näin opin varautumaan siihen, mitä tulee tapahtumaan. Voin varautua jopa kaikkein kamalimpiinkin vaihtoehtoihin.
Siilasmaa sai minut miettimään sitä, miten säilyttää maltti siinä tilanteessa, kun on kaikkein vaikeinta. Ihminen voi olla oman onnensa seppä. Kun hän tekee oikeita asioita, hän voi vaikuttaa siihen, miten positiivinen tavoite toteutuu. Näin kielteisen lopputuloksen todennäköisyys pienenee.
Oivalsin, että minulla on aikaa pitää itsestäni huolta. Minulla on aikaa siihen, että voin vahvistaa myönteisen lopputuloksen toteutumismahdollisuutta.
Kiitos oivalluttavasta kirjasta Risto Siilasmaa ja Catherine Fredman!
Harriet Urponen
