Keho

Päätös on sitä, että jotakin päättyy

Sarjassamme tunnustuksia. Olo on – etten sanoisi – melko muhkea. Kuten ehkä tiedätkin, en ole tässä tilanteessa ihan ensimmäistä kertaa. Päinvastoin. Muistan aika monta joulua, jolloin päätän aloittaa heti joulun jälkeen kevyemmän elämän. Tässä vaiheessa nappia kiristää, ehkä vähän pipoakin. Musta maailma masentaa ja mikään ei tunnu tepsivän siihen niin hyvin, kuin muutama konvehti. Herkullisen täytesuklaan imeskelyn jälkeen maailma näyttää hetken kirkkaammalta. Nyt täytyy herkutella vähän, sillä kohta tämä loppuu. Mikä loppuu? Loppuu se jatkuva herkuttelu ja paksu olo ja alkaa uusi, kevyempi elämä, jossa herää virkeänä uuteen aamuun.

Hetkinen! Tässähän on juuri se vääristynyt ajatusmalli, josta olen saanut kiinni itseni aina uudelleen ja uudelleen. Nyt tiedostan sen aivan erityisellä tavalla, sillä tämä on se hetki, jolloin normaalisti olen siirtänyt vastuun ottamista eteenpäin. En voi ajatella niin, että jos ryhdyn harjoittelemaan uutta tapaa ajatella ja samalla pudotan painoani, merkitsisi se automaattisesti sitä, että joudun luopumaan kaikesta yhtä aikaa.

Olen hypännyt mukaan muutosvalmennukseen, jossa harjoittelen irrottautumista haitallisista ajatusmalleista. Vaikeinta on ymmärtää, ettei kaikkea tarvitse muuttaa heti. Päinvastoin. Ensin en ole saanut muuttaa mitään, vaan minun täytyy opiskella omaa käyttäytymistäni, jotta osaisin kerrankin toimia toisin. Kyllä minulla tietoa on! Mutta nyt on aika alkaa muuttaa tuota kaikkea tietomäärää tekemiseksi eli sisäistää sitä.

Rouva numero 47 on niin sanotusti siinä iässä, ettei mitkään muutokset kehossa synny kovin helposti. Energiamäärään voi kuitenkin parhaiten vaikuttaa juuri ruokavalion avulla. Tiedostan, että syön liian suuria annoksia. Rakastan ruokaa. Ihan hienosti pystyn noudattamaan lautasmallia maanantaista torstaihin, mutta auta armias, kun tulee perjantai. Silloin minua ei pidättele mikään. Enkä minä nälkääni syö. Tekee vain kaikkea mieli. On näköjään aika todella pohtia niitä tunnepitoisia syitä, jotka liittyvät syömiseen.

En voi tehdä asioita, kuten ennenkin. Se on nyt nähty, mihin se johtaa. Ensimmäinen asia, jonka siis teen eri tavalla on se, etten kiirehdi. Kovin äkkiä en ole tullut tähän tilanteeseen, vie aikaa opetella uusia tapoja. Kuljen hitaasti eteenpäin kohti tavoitettani ja teen joka päivä sellaisia valintoja, jotka tukevat muutosta. Jos teen ns. valinnan, joka ei tätä tavoitetta tue, on oleellista kysyä: Mitä opin tästä?

Taas kerran olen elämäni tienristeyksessä. Haron hiuksiani ja pohdin, lähdenkö tietä, joka näyttää tutulta ja helpolta, mutta joka saattaa muuttua vaikeammaksi. Vai lähdenkö tietä, josta en tiedä, minne se minut vie. Tähän en voi jäädä, matka siis jatkuu. Onneksi on mukana hyviä ihmisiä, joilta saa tukea ja apua. Yksin ei saa mitään merkittävää aikaan.

Olen tehnyt päätöksen. Minä haluan muutosta, se on varma. Eikö päätös tarkoita sitä, että joku asia päättyy? Olen päättänyt pyristellä irti laihdutuskierteestä. Lopetan ikuisen laihduttamisen ja aloitan muutoksen kohti hyvää oloa. Ja täydellistä minusta ei tule koskaan, joten olen armollinen itselleni.

Mukavia tyyppejä on mukana muutosvalmennuksessa. Kyllä heidän kanssaan kelpaa opetella hiljaa kävelemään.

Kiitos, että olet taas mukana!

T: Harriettisi

Facebooktwitterredditpinterestlinkedin

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *