Ihminen astui ensimmäisen kerran kuun pinnalle 50 vuotta sitten. Nasa on juhlistanut vuosipäivää julkaisemalla Flickr -sivullaan uskomattoman hienoja panoramakuvia historiallisista tapahtumista puoli vuosisataa sitten. Myös Yle on esitellyt videomateriaalia ainutlaatuisista hetkistä, kun ihminen astui ensi kerran kuun kamaralle.
Tämä viikko on saanut minut katselemaan ympärilleni hieman tarkemmin. Kuinka kauan ovat olleet muotia Nasan logolla kuvitetut hupparit ja lippikset?
Tällä viikolla opin myös, että ensimmäinen ateria kuussa oli ehtoollinen, kristillinen sakramentti, joka kuvasti, että Jumala olisi läsnä myös silloin, kun ihminen kurkotti yhä kauemmas universumiin. Ei liene sattumaa, että ystäväperheemme oli käynyt vierailulla Nasan Space Coastilla sijaitsevalla Kennedy Space Center -avaruuskeskuksessa.
Pieni askel ihmiselle, suuri ihmiskunnalle
Mikä on sinun elämäsi ”kuun pinnalle laskeutuminen”? Mikä on se tapahtuma, johon olet valmistautunut huolella miettien kaikki mahdolliset riskit etukäteen. Mihin olet joutunut treenaamaan, jotta olisit niin huippukunnossa, että varmasti selviät kunnialla koetuksesta?
Näitä asioita jäin miettimään minäkin ja pohdin, että ehkä minun elämäni kuukävely on vielä edessäpäin. Minun elämäni kuun pinnalle laskeutuminen voisi olla tapahtuma, jonka voimasta pääsen irti laihdutuskierteestä ja vihdoinkin löytäisin tasapainon elämääni suhteessa siihen, miten voin kehossani.
Voisinko tehdä omasta elämänmuutoksestani projektin, joka on pienessä mittakaavassa verrattavissa tämän viikon teemaan? Jos kuuhun laskeutuminen oli ihmiskunnalle merkittävä askel, niin minun elämänmuutokseni voisi olla omassa elämässäni yhtä merkittävä tapahtuma.
Olen rakentanut itselleni mörön, joka on päässyt ihan valtavan suureksi. Tuo mörkö ei enää ole yksin laihduttamiseen liittyvä mörkö. Se on lihava mörkö, joka on taas syönyt ihan mitä sattuu ja siksi se voi huonosti. Se ei uskalla mennä edes puntarille, sillä se pelkää totuutta. Tuo mörkö tietää, että kyseessä ei ole mikään sairaus, jonka taakse voisi piiloutua, vaan ongelma on todella yksinkertainen. Ongelma on paikannettu! Se on käden ja suun välissä. Kyse on valinnoista.
Otan mörön syliini ja päätän, että minä, vain minä vastaan siitä ja sen tekemisistä. Pörrötän sen takkuista turkkia ja kuiskaan sen korvaan, olet suloinen, mutta nyt saat luvan totella minua.
Tarvitsen ylimenovaiheen. On löydyttävä uusi suunta. Hattu kouraan. Painan leuan rintaan ja lähden kohti uusia nöyryytyksiä. Täydellisyyteen on meillä kaikilla vielä pitkä matka.
Kiitos, että olet mukana! Tukemassa ja kannustamassa. Tsemppaamassa. Ystävät, on kesä!
Kiitos Harriet kirjoituksestasi, osui ja upposi minuun❤
Olen tässä harjoitellut elämäntapa muutosta jo muutaman viikon, aihetta onkin; tämän viikon torstaina menen lonkkaleikkaukseen ja verenpaineetkaan ei ole oikein kohillaan joten muutosta olen hakenut ruokavaliosta ja jo muutaman kilon pudotus tuntuu
Ihanalta.
Hieman pelottaa tuleva viikonloppu, mutta toivon ja rukoilen parasta❤
Voi olitkin mielessäni juuri yhtenä päivänä! Toivottavasti kaikki meni hyvin! Minäkin liityn rukoilemaan puolestasi – kohta sinulla on uusi lonkka ilman kipuja, tiedän monia, jotka ovat ylistäneet kivutonta elämää, kun leikkaus on takanapäin. Tsemppiä! t. Harriet
Leikkaus on onnellisesti ohi ja topuminen on alkanut, lääkkeillä kivut pysyvät poissa. Olen ollut ikionnellinen hyvien ystävien ja työkavereiden kannustavista yhteydenotoista ennen ja jälkeen leikkauksen,niistä olen saanut voimaa ja uskoa tulevaan. Kiitos Harriet ❤
Voi ihana kuulla! Onnea toipumisen tiellä, nyt on tärkeää pitää itsestä hyvää huolta! Kaikki kääntyy parempaan ja kohta pääset uuden lonkan avulla vaikkapa tanssimaan! Terveisiä! Kirjaimellisesti: TERVEisiä!