Tiedät varmaankin ohjelmaformaatin, jossa supernanny tulee kotiin auttamaan vanhempia kasvatuspulmissa. Supernannyn ote paitsi lasten kanssa, myös aikuisten suuntaan on lempeä, mutta jämäkkä. Hän nostaa rohkeasti ”kissoja pöydälle”, eikä se tietenkään ole helppoa, vaan vaatii paljon kaikilta osapuolilta.
Jäin pohtimaan, että supernannyllä olisi kysyntää myös hyvinvointimarkkinoilla. Monet kaipaavat muutosta, mutta muutoksen tekeminen ei ole helppoa. Mitä supernanny voisi opettaa meille itsemme auttamisesta?
- Tunnusta, että tarvitset apua
Monissa lapsiperheissä, joissa supernanny vierailee, ovat ongelmat jatkuneet jo kauan. Sama pätee myös yksittäiseen ihmiseen. Jos on pitkään kamppaillut samojen ongelmien kanssa, kannattaisi varmaan pyytää apua. Tietenkään sama apu ei sovi kaikille, vaan on hyvä löytää itselle sopiva ”koutsi”. Tarvitsetko kenties liikunnanohjausta, ravintoterapiaa vai hyvinvointivalmennusta, se on sinun asiasi. Silti kannattaa pyytää apua. Voit myös kokeilla mielikuvituskaveria. Kuvittele supernanny elämääsi, kaiva hänet sisältäsi ja päiväkirjatyöskentelyn kautta laita hänet töihin.
- Jos haluat muutosta, tarvitset uudet säännöt.
Ensi töikseen supernanny seurailee perheen arkea ja tekee tiukkoja havaintoja. Entä jos itsekin asettuisit ikään kuin ulkopuolisena tarkkailemaan omaa elämääsi ja käyttäytymistäsi, millaisia asioita paljastuisi? Supernanny tekee perheelle uudet säännöt. Ne ovat yleensä hyvin yksinkertaisia ohjeita, joita kaikki pystyvät halutessaan noudattamaan. Millaisia sääntöjä sinun tauluusi tulisi? Minun taulussani lukisi ainakin: Syö silloin, kun on ruoka-aika. Muulloin et syö.
- Asiat eivät etene itsestään, vaan niiden eteen on tehtävä työtä
Kun olet luonut itsellesi raamit sille, mitä aiot tehdä, pidä kiinni näistä sopimuksista. Kanna vastuuta omasta tekemisestäsi ja ole aikuinen. Ei ole mitään niks naks temppuja, joita tekemällä asiat alkavat yhtäkkiä sujua. On yksinkertaisia askeleita, joita täytyy ottaa yksi kerrallaan. Silti ne askeleet on otettava, muuten ei tapahdu mitään.
- Älylaitteet eivät voi hallita elämääsi
Aika usein supernanny pohtii perheiden kanssa ruutuaikaan liittyviä asioita. Väitän, että meidän kaikkien olisi tätä asiaa hyvä miettiä. Uskon, että ruutuajasta saisimme paljon nipistettyä aikaa esimerkiksi liikkumiseen. Parhaimmassa tapauksessa näitä asioita voi yhdistellä. Älylaitteet voi myös valjastaa hyvinvoinnin avuksi käyttämällä erilaisia appeja tai opiskelemalla asioita hyödyntämällä niitä.
- Opi sietämään tylsyyttä
Jokainen tiedämme tilanteen, jossa lapsi kiemurtelee ja vinkuu siksi, ettei ole mitään tekemistä. Juuri nämä hetket ovat niitä, että ollaan oikein luovuuden lähteillä. Ne pärjäävät ja viihtyvät, jotka tässä tilanteessa keksivät parhaimmat leikit. Osaammeko itse ”vain olla” miettimättä koko ajan seuraavaa liikkua. Osaammeko laiskotella ja levätä? Miten voisimme oppia sietämään tylsyyttä? Sisälläsi asuva supernanny tietää vastauksen, mutta sen ulos puristaminen voi viedä aikaa.
- Ei on ei
Kyllä lapselle täytyy voida sanoa ei. Samoin kyllä aikuisellekin ein pitää olla ei. Eikä tästä sen enempää. Kyllä pyyteettömällä kiitoksella on myös suuri merkitys.
Kiitos, että luit tämän kirjoituksen!
-Harriet
Olet paras!
Kiitos näistä kirjoituksista ❤️
Voi, miten paljon tämä viesti tuotti minulle iloa! Kiitos, Aila <3
Hienoa. Luin upean kirjoituksen, kun muistin yhtäkkiä tämän plogin nimen.
Luin sen myös pojalle ja perheelle, kun painivat mm ruutuajan rajoittamisessa.
Ja kun Ylivieskan kirkon vihkiäisten uutisoinnissa ja Keskitalon uutishaastattelussa muistin sinut..
Voimia sinulle työn ja perheen yhteensovittamisasioissa.
Erja
Kiitos, Erja viestistäsi! Oikein hyvää kevättä! t: Harriet