Odotus voi olla ihanaa. Kihelmöivää, jännittävää ja hauskaa. Voi, mikä ilo on seurata lasten joulun odotusta! Aamuisin ei ole vaikeaa herätä, kun joulukalenterin luukku muistuu mieleen. Unenpöpperöiset tytöt muistavat heti herätessään, minkä numeron takana heitä odottaa suklainen makupala.
Joka päivä lasketaan, montako yötä on jouluun. Meillä lasketaan myös montaa muuta asiaa. Esimerkiksi montako yötä on siihen, että äiti muuttaa Ouluun ja perheemme muuttaa uuteen kotiin. Ja siihen, milloin meillä on pitkästä aikaa yhteinen loma. Hulda latasi kännykkääni Big Days -sovelluksen, jossa on laskuri Ouluun muuttoon. Sitä on kyllä jännittävä seurata, päivät vähenevät hurjaa vauhtia. Koko ajan vietän yhä vähemmän aikaa odotushuoneessa, jossa odotan lähtevää junaa.
Odottaminen voi olla myös todella raivostuttavaa. Oletko koskaan odottanut liian kauan pikaruokaravintolassa, jossa ruoan pitäisi tulla äkkiä? Tai entä jos auto ei lähde liikennevaloista heti, kun valo vaihtuu vihreäksi, seuraava jonossa tööttää alta kahden sekunnin.
Me suomalaiset jonotamme ilmaisia ämpäreitä vaikka tunnin. Tai ajamme tankille 30 kilometrin päähän, kun kuulemme, että siellä on bensaa alennushinnalla. Todellisuudessa joudumme jonottamaan siellä 45 minuuttia, ennen kuin edes pääsemme tankille.
Itse olen malttamaton tietokoneen kanssa. En millään malta odottaa, jos yhtäkkiä joku ohjelma ei toimikaan. Mieleen tulee myös odottaminen puhelimessa. Vaikka monet yritykset ovat kehitelleet taustamusiikkitoimintoja, jotta odottajalla olisi mahdollisimman mukavaa odottaa, ei sellaista jaksa kuunnella kovin kauan. Mieluummin asioi verkossa, kuin yrittää saada jotakin ihmistä kiinni puhelimella.
Mitä minä odotan?
Olen tehnyt hurjan paljon töitä syksyn aikana ja suurin odotukseni liittyy siihen, että pääsen rauhoittumaan. Mutta entä sitten, kun tuo odotus on ohi ja tavoitteeni realisoituu? No, koska minulla on heti alkajaiseksi siinä operaatio muutto, voin uskoa, ettei rauhoittumisen vaaraa ole ihan heti. Silti haaveilen siitä.
Minulla on idyllinen kuva joulusta muuttolaatikoiden keskellä. Saarioisten äidit laittavat aivan ihanaa ruokaa, joulukuusen pystytämme ensimmäisenä uuteen kotiin. Siellä me sitten hämärässä valaistuksessa puramme laatikko kerrallaan tavaroita paikoilleen. Sulassa sovussa. Saa nähdä, kauanko tuo operaatio vie. Luultavasti en osaa rauhoittua ennen, kuin kaikki on paikoillaan.
Minun elämäni on ollut matkalaukuissa viime aikoina. Ei käy kateeksi reissumiesten elämäntapa. Koko ajan täytyy miettiä, missä tarvitsee mitäkin tavaraa – ja kuitenkin joku asia on väärässä paikassa. Yllättävän vähällä sitä ihminen voi tulla toimeen. Tavaramäärää tarkoitan.
Onko mahdollista lopettaa odottaminen? Odottaminenhan on sitä, että edessäpäin on jotakin sellaista, jota kaipaa ja haluaa. Voisiko ajatella, että joskus on vain tyytyisi siihen, mitä on, eikä odottaisi koko ajan jotakin.
Kävin laulamassa Hoosiannaa Oulun tuomiokirkossa. Siinä me ystävän kanssa pyyhimme kyyneleitä vierekkäin, jotenkin oli niin koskettava tunnelma. Ensimmäinen adventtikynttilä syttyi ja pikkuhiljaa saan orientoitua suureen juhlaan, jouluun. Adventti aloittaa joulun odotuksen.
Miten minä sitten valmistaudun jouluun? Eipähän ainakaan tarvitse siivota, kun ei ole kotiakaan. Minulle on ollut tärkeää harjoitella konserttikappaleita, joita esitämme ensi viikolla kirkkokonserttikiertueella. Nuo laulut vievät minut muuttumattoman joulun kertomuksen äärelle, joka muistuttaa minua siitä, ettei minun tarvitse tehdä mitään. Kumarrun vain seimen äärelle ihmettelemään joulun lasta. Siellä tulee joulumieli, tiedän sen jo. Joulun vuoksi meidän ei tarvitse tehdä mitään, sillä kaikki on jo valmiina. Istahdetaanko yhdessä odottamaan sitä?
T: Harriet
