Mitä laittaisit muistojen arkkuun?

Muistatko vielä lapsuuden kotisi puhelinnumeron? Minä muistan. 61278. Ja muistan vielä naapureidenkin puhelinnumerot. Nyt eivät enää numerot pysy päässä, hyvä, että oman numeronsa muistaa. Muistaminen on sitä, ettei unohda. Merkityksellisiä asioita ei soisi unohtavan koskaan.

Muistathan kai?

Mikä sitten on muisti? Se on kyky säilyttää mielessään oppimiaan asioita tai tapahtumia.  Muisteleminen on sitä, että palautetaan mieleen jotakin sellaista, joka on aikojen saatossa unohtunut. Sanotaan myös, että aika kultaa muistot. Tällöin voidaan tarkoittaa vaikka sitä, että joku toinen muistaa tuon saman asian hieman eri tavalla. Ihminen haluaa jättää mielen päälle jotakin merkityksellistä ja painaa taka-alalle sitä, mikä on ollut epäolennaista. Lasten kohdalla ajattelen joskus, että heillä on valikoiva muisti. Miten voikin olla niin vaikeaa muistaa, että missä tavaroiden paikka on, tai että läksyt tehdään heti koulun jälkeen.

Jokaiselle meistä käy joskus niin, ettemme muista asioita. Muisti voi tilapäisesti häiriintyä stressaavassa elämäntilanteessa. Itse muistan, että imettäessäni lapsiani oli sellainen ajanjakso, etteivät asiat pysyneet mielessä. Aika monella meistä on myös tiedossa muistisairas henkilö. Sairaus voi olla kipeä paikka sekä henkilölle itselleen että hänen lähipiirilleen.

Muistelemme joskus huumorillakin muistisairaiden läheistemme kommelluksia. Eräs meidän lähipiirissämme ollut vanha mummo oli maalannut taidetuokiolla palvelutalossa. Kun tulimme häntä katsomaan, hän luuli olleensa taidekurssilla. Oli ihan valmis lähtemään kotiin. Kyseli vain, että koskahan tämä kurssi loppuu.

Nuoruusmuistoja

Ihmisen mieli on täynnä muistoja. Jotkut niistä voivat olla kipeitä, toiset täynnä iloa. Ihmisillä on tarve muistaa asioita ja siksi he haluavat kirjoittaa niitä ylös. Jos en olisi kirjoittanut lapsistani vauvakirjaa, en tänään muistaisi noista ajoista juuri mitään.

Laulujen sanat menevät aivoissa johonkin eri paikkaan, kun muut tapahtumat. Minulla on lukuisia kokemuksia mummomuskarista, jossa muistisairaat muistavat tutun virren kaikki säkeistöt ulkoa tai he osaavat johonkin lauluun sellaisen säkeistön, mitä ei ole tämän päivän laulukirjoihin painettukaan. Musiikin avulla voi tukea muistisairasta ihmistä. Olen omin korvin kuullut, miten puhumaton ihminen voi alkaa laulaa.

Saimme isän kanssa kunnian esiintyä Lapin muistiyhdistyksen 30-vuotisjuhlassa. Ohjelmistoa valitessamme ajattelimme, että voisimme etsiä kappaleita, jossa nimenomaan puhutaan muistamisesta. Miten valtavasi näitä lauluja löytyikään!

Aloitimme tangolla: ”Muista minua silloin, kun on valkea, suvinen yö. Muista minua silloin, sade syksyinen ruutuun kun lyö…”

Jatkoimme Jäniksen vuosi – elokuvasta tutulla kappaleella: ”Nuotiolle istumaan iltaa jäin, muistikuvat menneet mun mielessäin. Liekkien hehkuvan nähdä sain ja muistin kuumaa nuoruuttain…”

Lehtisen Raunon Muistan kesän – kappaleessa lauletaan: ”Kesä, jonka kerran eläää saan, mielestä ei haihdu milloinkaan..” ja Tyttö metsässä – laulu se vasta alkaa komeasti!

On muisto vain, on muisto vain. Tuo laulu mun nuoruudestain…

Juhlassa oli hyvin vahva tunnelataus. Eniten minua kosketti kokemusasiantuntijan puheenvuoro, jossa tytär kertoi oman tarinansa siitä, miten muistisairaus on vaikuttunut hänen äitinsä elämään. Minä pidin tuota äitiä kädestä kiinni koko puheenvuoron ajan. Kyyneleet valuivat hänen silmistään. Hän myös lauloi muistikuorossa, joka esiintyi juhlassa.

Oli hyvin koskettavaa myös olla isän kanssa tuossa hetkessä. Nämä meidän yhteiset juttumme ovat niitä tärkeitä muistoja, joita minä saan kantaa sydämessäni koko elämäni ajan.

Jos sinulla olisi oma muistojen arkku, mitä asioita haluaisit sinne tallettaa? Tarkastelemalla niitä pääset käsiksi johonkin todella merkitykselliseen. Tuo muistojen arkku kertoo paljon sinusta ja arvoistasi.

Kiitos, että viivähdit hetken kanssani.

Sinun, Harriettisi