Mistä johtuu se, että joidenkin ihmisten kanssa löytyy heti yhteinen sävel? Ensimmäisestä katseesta syntyy intuitio siitä, että tämän ihmisen kanssa on hyvä olla. Ei tarvitse kovin paljoa selittää asioita, toinen tuntuu heti ymmärtävän, mistä on kysymys. Ihmisen eleet ja ilmeet, huumori ja ajatukset tuntuvat menevän niin yksiin, että aivan hämmästelee tätä yhteyttä. Tapa puhua miellyttää ja kaikin puolin tämän ihmisen seurassa on hyvä olla.
Entä sitten, kun näin ei olekaan. Miten joku saattaakin olla niin eri planeetalta? Miten on mahdollista, että joku ajattelee asioista niin eri tavalla? Jopa tapa puhua voi ärsyttää. Joskus voi käydä niin, että ihminen, joka tuntuu tulevan toisesta todellisuudesta, kuitenkin pääsee yllättäen lähellesi. Jos vain tilaisuus tutustua järjestyy jotenkin rauhallisesti niin, että on mahdollisuus kuulla toisen ajatuksia, saattaa yhteinen sävel löytyä myöhemminkin.
Telepatiaa vai kemiaa?
Kohtaamme ihmisen ja tulkitsemme häntä aistiemme välityksellä. Mutta onko vielä jotakin ylimääräistä telepatiaa? Tai ihmisten välistä kemiaa? Sellaista, jota joidenkin ihmisten kanssa on – ja toisten kanssa sitä ei ole. Onko niin, että ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa on aina joku jännite? Vähän niin kuin magneetissa, jossa kaksi erilaista napaa vetää puoleensa, mutta samanlaisuus hylkii toista. Vai onko telepatia tai vetovoima sitä, että ihmisen elämästä puuttuu jotakin, jonka joku toinen voi sinulle antaa. Itsellä on joku oma toive tai tarve, jonka toinen voi toteuttaa tai täyttää. Näin luonnollisesti vuorovaikutus lisääntyy ja jos vielä syntyy kokemus kuulluksi tulemisesta, ollaan jo pitkällä hyvän dialogin tiellä. Ja jos näin käy, kokemus vetovoimasta on vahva.
Et varmaan ajatellutkaan, että olisin osannut oikeasti vastata otsikon kysymykseen. Ihmisten välinen vetovoima on ihan täysi mysteeri. Sitä selittävät niin monet asiat, eivät vähiten persoonallisuuden tai temperamentin erot. Jos täysin samankaltaiset ihmiset yrittävät tehdä yhteistyötä, syntyy vuorovaikutuksessa varmasti väkisinkin pattitilanteita. Huipputiimi taas syntyy siitä, että on erilaista osaamista ratkaisemassa jotakin pulmaa. Se edellyttää ekstroverttien ja introverttien istumista saman pöydän ääreen. Ja vuorovaikutuksen avulla luodaan uutta tietoa, jota kumpikaan ei yksinään pystyisi tuottamaan.
Oli miten oli, täydellistä ihmistä ei ole. Kaikki me olemme jollain tapaa särkyneitä ja vajavaisia. Ja jokaisella meistä on taitoa auttaa toista särkynyttä.