Keho

Miksi lepääminen on niin vaikeaa?

Pitkä loma on takana, vielä muutama päivä edessäkin. Kellon eli aktiivisuusrannekkeen käppyrät ovat vihreällä ja näyttävät ylöspäin. Sykkeet kertovat omalla kielellään sen, että olen todella palautunut ja levännyt, jopa ”paljon yli oman tason”. Viime yönä nukuin 10 h 7 min, keskiarvo 28 päivän yöunista on 8 h 43 min!

Jään pohtimaan voimavarojen merkitystä arjessa. Niillä on suora korrelaatio siihen, kuinka tyytyväinen olen elämääni ja arkeeni. On tärkeää nukkua tarpeeksi ja levätä, tämä on kiistaton tosiasia.

Miksi sitten lepääminen on niin vaikeaa? Miksi kannan jatkuvasti huonoa omaatuntoa siitä, jos en tee mitään?

Olen pohtinut tätä asiaa lomalla. Pitkällisen sohvalla makaamisen, märehtimisen ja ajattelun tuloksena olen löytänyt siihen syyn. Vastaus liittyy yhteen sisälläni asustavaan hahmoon: sisäiseen suorittajaani. Annettakoon sille nimi Sisko. Siskolla on essu, johon on kirjailtu sanat Laiska töitänsä laskee. Sisko ei kestä sitä, että makaan. Välittömästi, kun asettelen sohvatyynyjä pääni taakse se hyppää tukka nutturalla tomerasti seisomaan viereeni ja muistuttaa, että jos nyt nukahdat, niin sitten et saa illalla unta. Sisko ojentaa minulle lappusen, jossa on tekemättömiä kotitöitä. Hän kumartuu puoleeni ja kuiskaa korvaani lausuen jokaisen sanan hyvin selvästi: muistathan, voit levätä hyvällä omallatunnolla vasta sitten, kun kotityöt on tehty. Ja kun sisko kääntyy pois ihan vain kurkistaakseen jääkaappiini, huomaan hänen T-paitansa selkämyksestä tekstin: Illan virkku, aamun torkku – se tapa talon hävittää.

Koska rakastan kirjoittamista ja sitä kautta pystyn jäsentämään ajatuksiani paremmin, kirjoitan Siskolle kirjeen.

Sisko rakas. On vielä joulu. Sen sanomaan kuuluu oleellisesti ajatus armosta. Haluan pitää tuosta ajatuksesta vahvasti kiinni myös sohvalla maatessani. Olen joulun sanomaan syventyessäni oivaltanut, että nyt on hyödyllistä höllätä. Vaikka tiedän, että tämä ehdotukseni tekee kipeää, suosittelen sinullekin ihan vain kokeilemaan, miltä sohvalla loikoilu tuntuu. Tiedän, ettet ole tehnyt sitä aiemmin, mutta yritä! Sen sinä ainakin osaat!

Haluan selittää sinulle, miksen viime päivinä ole touhunnut entiseen malliin, vaan olen keskittynyt uudenlaiseen tapaan olla suorittamatta koko ajan jotakin. Lomalla olen keskittynyt olennaisiin asioihin, kun olen levännyt ja liikkunut. En halua ottaa paineita lepäämisestä, vaikka tiedän, että sinä teet niin. Etkö ymmärrä, että silmäluomieni ollessa kiinni, minä elvyn? Etkö tajua, että kuolan valuessa suupielestäni päiväunillani, minä luon uutta?

Kun makaan, en vain ”ole tekemättä mitään” vaan teen juuri ohjeidesi mukaan montaa asiaa yhtä aikaa. Lasken stressitasoani, rauhoitun, hengitän, irrottaudun työn arjesta, tuen terveyttäni ja mikä tärkeintä, valan hyvinvointini ja työkykyni tärkeintä tukipilaria.

Joten nyt sinun on aika ryhtyä tukemaan minua tässä hankkeessani, jonka lopputuloksena on hyvä olo. Kiitos, että ymmärrät, etten aio hävetä sitä, että lepään! Nähdään mielellään vasta loppiaisen jälkeen!

-Harriettisi

Facebooktwitterredditpinterestlinkedin

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *