Kun lapsi leikkii, hän ei mieti mitään muuta. Hän ei suunnittele huomista päiväkotipäivää tai iltapalaa, hän ei mieti, mitä hänellä on tekemättä. Kun lapsi leikkii, hän on keskittynyt vain siihen. Lapsi on leikkiessään hyvällä mielellä. Jos hänelle tulee paha mieli, leikki loppuu siihen. Tai ainakin hetkeksi katkeaa.
”Nyt tää jäädyttäis sen: Fuuuuuuh!” Pikkusisko jähmettyy jääpatsaaksi. Isosisko luistelee ympärillä, tanssii kevyesti heilutelleen käsiään suurilla liikkeillä, pyörii. ”Se on jäätynyt siihen ikiajoiksi, mutta tää voi pelastaa sen vaan halaamalla sitä.” Kohta halaa pikkusiskoaan, joka pääsee taas liikkeelle.
Muistatko itse lapsuuden leikin, joka saattoi jatkua tuntikausia? Sitä voi kutsua flowksi, kun uppoutuu johonkin asiaan niin syvästi, että aika menettää merkityksensä. Saattaahan sitä tapahtua aikuisellekin, mutta harvemmin.
Mitä lapset opettavat meille?
Meillä on niin paljon opittavaa lapsilta! Aikuistenkin olisi hyvä leikkiä aina tilaisuuden tullen. Mitä, jos yrittäisimme säilyttää hyvän mielen ja antaisimme mielikuvitukselle ja luovuudelle mahdollisimman paljon tilaa? Mitä tapahtuisi, jos innostuisimme lapsen lailla? Tai ihmettelisimme aidosti ja uskaltaisimme kysyä ihan mitä vain, emmekä pelkäisi tulevamme nolatuksi? Leikissä pitää olla vaihtelua, että mielenkiinto säilyy. Jokainen meistä on ollut lapsi ja on osannut joskus leikkiä. Mistä lie syntyi hitti-ilmaisu: Aikuisten oikeesti?
