Tiedän ainakin kolmen ihmisen menettäneen hermonsa piparkakkutalonsa kanssa! Upeat luomukset eivät todellakaan synny helposti. Palovammat ovat yleisiä aloitteilijoilla – kunnioitan jokaista, joka viitsii moiseen piperrykseen ryhtyä. Olen itsekin oppirahani maksanut ja uuden talon rakentaminen ei tällä hetkellä kuulu suunnitelmiini.
Saattaahan se olla, että pohjoisen suunnalta kajasti kateudenvihreää valoa nähtyäni erään päivityksen: ”Olen käynyt ruokakaupassa ja hankkinut kaikki joululahjat. Siis KAIKKI…” Kuvassa oli tunnelmallinen valaistus, kuvaaja selvästi köllötteli sohvalla raikas juoma kädessään ja katseli digiboksilta hiihtoja.
Minä en ole tehnyt joulun eteen mitään. Tänä vuonna katson, millaiseksi joulu muodostuu ilman valtavia jouluvalmisteluja. Joulua ei tarvitse tehdä! Sitä ei tarvitse valmistaa eikä suorittaa. Joulu tulee rakastamalla.
Joulun tarina tulee luoksemme vaatimattomasti. Se ei pidä itsestään suurta melua, vaan se on kiedottu pimeyteen ja hiljaisuuteen. Sitä ei pysty itse järjestämään, valmistamaan eikä hankkimaan, se täytyy vain löytää!
Odotuksen ilo?
Sana adventti tarkoittaa tulemista. Adventti tulee joka vuosi, ihan niin kuin aamu yön jälkeen. Adventti on myös odottamista ja sitä meidän on toden totta hyvä harjoitella. Olen huono odottamaan, haluaisin asioiden tapahtuvan ripeästi. Tekeminen ja suorittaminen on minulle helpompaa kuin pysähtyminen. Mutta hetki hetkeltä joulu lähestyy.
Voitko kuvitella, miltä näyttää ihminen, joka on iloinen, vaikka odottaa? Sellaisia ei yleensä näe kassajonossa tai liikenteessä. Odotuksen iloa kokeva on kuin joulukalenterinsa avaava lapsi. Hän ei vilkuile kelloa, vaan hän on pysähtynyt paikalleen ja nauttii jokaisesta hetkestä. Miten voisimme oppia nauttimaan odottamisesta? Jos näet ihmisen, jonka sydän säteilee odottamisen iloa, hän erottuu varmasti tässä huolia ja murheita täynnä olevassa maailmassa.
Joulu on musiikissa ja kynttilän valossa
Olimme Sinivalkoinen joulu -kiertueella Posion kirkossa. Konsertin jälkeen kirkkoherra Sari Arponen muistutti, että joulun tarina on rakkaustarina. Ja välittämällä tätä rakkautta, tulee välittäneeksi myös joulun syvintä olemusta. Jotenkin syvällä sydämessäni olen juuri tänä jouluna oivaltanut, että minäkin olen syntynyt rakkaudesta ja rakkautta varten!
Tänä vuonna minä olen ottanut vastaan joulun sanoman joululaulujen kautta. Olen kuunnellut Jouluradiota ja joululauluja konserteissa sekä esittänyt niitä itsekin isäni ja lasteni kanssa. Saan vielä yhden mahdollisuuden olla kertomassa joulun rakkaustarinaa Tavivaaran kappelissa keskiviikkona 20.12. klo 19 alkaen.
Olen matkalla jouluun ja nautin jokaisesta askeleesta, vaikken ole tehnyt joulun eteen mitään. Tai no, olenhan minä sytyttänyt kynttilöitä! Levännyt katsellen niiden villiä liekkiä ja nauttien niiden elävästä valosta. Kynttilän valo tarvitsee pimeyden päästäkseen täyteen voimaansa. Ihan niin kuin taivaan tähdetkin, ne tarvitsevat pimeyden tullakseen huomatuiksi. Onko niin, että vain sellainen ihminen, joka on kokenut todellisen pimeyden, osaa iloita valosta?
Joulumieli auttamalla
Minua on siunattu lahjoilla ja käyttämällä näitä lahjoja voin tehdä jollekin muulle joulumielen. Sitä kautta omakin elämäni saa ihan uusia merkityksiä. Auttamalla muita voin tehdä jollekin joulun jo tänään!
Voisitko sinä tehdä jollekin rakkauden teon? Antaa lahjan, jota ei rahalla saa. Tunnetko jonkun, joka on yksin? Yksinäisyys löytää varmasti syvimmän olomuotonsa juuri jouluna, jos joutuu olemaan yksin. Yksinäisyys voi olla piina myös perheessä, jos tuntee olonsa ulkopuoliseksi.
Joulun ihmettä ei tarvitse tilata. Se tapahtuu. Voit vain kääntyä seimen lapsen puoleen ja ihmetellä Häntä. Pientä vauvaa, joka on äärettömän suuri. Rakastumalla häneen saat hänen rakkautensa. Sen seurauksena sydämesi oppii nauttimaan odottamisesta. Saat rauhallisen mielen ja hyvän olon. Hänen läsnäolonsa sinussa on lahja, jonka voit antaa eteenpäin.
Ole siunattu juuri nyt! Pian on joulu.
