Pääsin osaksi käsittämättömän upeaa konserttia. Ensinnäkin konserttitila oli Oulun Uusi Seurahuone, jollaista ei ole toista. Sen upeat punaiset tiiliseinät ja lasikatto saavat minut palaamaan muistoissani niihin aikoihin, kun sain itse järjestää tilaisuuksia siellä. Nyt Maria Ylipää tulkitsi Astor Piazzolan kappaleita huikean bändin kanssa. Marzi Nyman, Jaakko Kuusisto, Niko Kumpuvaara ja Ville Herrala taittoivat tulisen argentiinalaistangon välillä niin jazziksi, että sydän meinasi pakahtua. Kuunnellessani konserttia, heräsin ajattelemaan, että jazzista voisi ammentaa paljon myös hyvinvointiin.
Parhaissa jazz-sessioissa annetaan tilaa jammailulle. Niin pitäisi tehdä myös hänen, joka haluaa pitää itsestään huolta. Mieti, miltä näyttää muusikko jammaillessaan? Hän näyttää siltä, että hänellä on hauskaa! Mieti, miltä itse näytät, kun pääset kuuntelemaan rakastamasi bändin keikkaa. Nautit niin paljon, että sitä eivät voi muut olla huomaamatta. Jos bändi soittaa tarkasti nuottien mukaan, sen kyllä huomaa. Mutta silloin, jos annetaan jammailulle tilaa, annetaan tilaa rohkeille kokeiluille.
Oleellista on improvisaatio
Silloin, kun lähdetään rohkeasti improvisoimaan, ei kukaan tiedä ennalta, mikä lopputulos on. Ei se sitä tarkoita, että saisi tehdä ihan mitä tahansa. Tiettyjä lainalaisuuksia on, jotka muusikko kyllä tuntee. Mutta jos rajoja ja sääntöjä on liikaa, ei luovuus pääse oikealla tavalla esiin. Samalla lailla matka omaan hyvinvointiin on sumean vision takana. Lopputulosta ei tarkkaan tiedä, mutta suunta on toki tiedossa.
Eikö improvisaatio ole ihan oleellinen asia silloin, kun puhutaan painonhallinnasta? Tätä improvisaatiotaitoa tarvitaan, kun valitaan ateriaa työpaikan lounasravintolassa tai kun mietitään kaupassa, mistä sitä ruokaa oikein tällä viikolla valmistetaankaan. Jos aikoo pudottaa painoa, täytyy miettiä, mitä siihen lautaselle laitetaan. Myös ajoitus on oleellista ja rytmitaju. Tämän viikon oivallukseni on se, että ruokailen silloin, kun on ruoka-aika. Muulloin en ruokaile. Ja silloin, kun ruokailen, panostan siihen. Laitan kauniin kattauksen ja nautin ylellisestä hetkestä.
Täytyy olla osaamista
Koko homman onnistumisen perusedellytys on osaaminen. Se on asiantuntemusta, tietoa ja kykyä hyödyntää opittua tietoa käytännössä. Jazzmuusikolla tämä osaaminen liittyy tietysti soittamiseen, oman instrumentin hallintaan ja esimerkiksi musiikin teorian tietämykseen. Osaamista tarvitset myös sinä, joka kanssani taivallat uutta Alkua. Meillä on osaamista, se on selvää. Asiantuntemusta riittää, olemme opiskelleet näitä asioita koko ikämme. Siksipä se tekninen osaaminen ei riitäkään. Täytyy kuulua johonkin, saada yhteisön tuki taakse. Tarvitsemme paljon kannustusta ja rohkaisua ja mielellään huippuvalmentajan.
Aktiivisen kuuntelun merkitys
Oletko ajatellut, miten jazzbändin muusikot kuuntelevat toisiaan soittaessaan. Silloin tiedostetaan toisten olemassaolo ja annetaan tilaa toiselle silloin, kun aika on. Välillä ollaan itse hiljaa, mutta välillä kuunnellaan myös itseä. Mitä seuraa, jos ei osaa kuunnella itseään – saati muita? Yleensä sellainen ihminen, joka osaa kuunnella, on empaattinen. Empatiataito on arvossa arvaamattomassa, jotta voi samaistua toisen tilanteeseen.
Olen harjoitellut kuuntelemista. Sisäisen ääneni kuuntelemista. Kun olen melkein veistänyt juustosiivun suuhuni jääkaappia raottaessani, pysähdyn kuuntelemaan itseäni.
Hetkinen, mitä nyt tapahtuu? Onko minulla nälkä, vai tekeekö vain mieleni juustoa? Mistä se johtuu? Onko minulla tylsää, onko mieli maassa vai huvikseniko meinaan napsia suuhuni juustoa jääkaapista?
Jollakin kerralla taitaa olla kyseessä vain huono tapa, josta täytyy päästää irti.
On ollut ihana huomata, että ihmisten kiinnostus hyvinvointia kohtaan on lisääntynyt. On mahtavaa kulkea tätä matkaa niin monen kanssa! Tämä tunnustukseni liittyen laihdutushistoriaani on saanut yhä laajemmalti ihmisiä ottamaan minuun yhteyttä – jokaisesta yhteydenotosta olen kiitollinen. Hyvää matkaa tulevaan viikkoon! Minulla siihen mahtuu paljon hyvää oloa, olen päättänyt niin. Olethan vieläkin kanssani tällä ikuisella matkalla, jonka päätepiste ei ole tiedossa.
Sinun, Harriettisi
Tähän kirjoitukseen minua inspiroi myös Patrick Furun kirja Jazzia johtamiseen (2013).
