Koti

Elämäni ovet

Muistatko miltä näyttää lapsuuden kotisi ovi? Entä mummolan ovi? Millainen ovi sinun tämän hetkisessä kodissasi on? Entä työpaikkasi ovi, millainen se on? Entä jos mietit kauneinta mahdollista ovea maailmassa – miltä se näyttää? Ja mitä se kertoo sinusta?

Ihminen avaa elämässään monia ovia. Yleensä myös sulkee niitä. Jotkut ovet jäävät ikuisiksi ajoiksi mieleen, jotkut unohtuvat. Suurin osa ovista on sellaisia, ettemme juuri niitä noteeraa. Viimeksi, kun muutin pois entisestä kodistani ja suljin viimeisen kerran oven jälkeeni, tuli hyvin haikea mieli. Samoin tuli toiveikas mieli, kun astuin ensimmäisen kerran uuteen kotiin.

Kuljettuamme merkityksellisestä ovesta, jää mieliimme syvä muisto. Olemassa voi olla ovia, joita ei ole edes uskaltanut avata ja ovia, joista on mennyt sisään, vaikka on pelottanut.

Kun mietin oman elämäni ovia, nousee sydämelleni ensimmäisenä lapsuuden kodin ovi. Se oli Someroharjulla rivitalossa. Ovessa oli postiluukku ja pyöritettävä ovikello. Ovi ei ollut juuri koskaan lukossa. Mieleeni nousee myös Norvajärven ala-asteen ovi, vanhempieni kodin ovi ja Rovaniemen kirkon ovi. Sen kahvaan on kaiverrettu uskon, toivon ja rakkauden symbolit.

Sain viikonvaihteessa olla mukana hääjuhlassa. Morsiuspari tuli sisään kirkkoon valtavan suuresta ovesta ja kun he poistuivat kirkosta, oli jotakin oleellista tapahtunut. Heidät vihittiin avioliittoon ja he kävelivät kirkosta ulos avioparina.

Onneksi emme tiedä, mikä on viimeinen avaamamme ovi.

Kiitos, että viivähdit hetkisen kanssani!

Harriet

Facebooktwitterredditpinterestlinkedin

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *